Ensimmäinen koe ja näytille

Niin koitti se päivä, kun Manu suoritti eskarin. Hulvaton Leijonamieli hyväksytty BH!

Kävimme NPKH:n järjestämässä BH-kokeessa 18.8. Tuomarina oli Kari Santikko. Koirakkoja oli kahdeksan. Koe oli hyvin järjestetty, ilmapiiri oli hyvä ja mielestäni rento, ja tuomari oli asiallinen ja reilu.

Sain kunnian olla ensimmäisessä parissa ja ensimmäinen, joka suorittaa tottelevaisuuden. Huhhuh! Ensin meinasi tuskanhikeä pukata, mutta toisaalta oli ihan mukava päästä heti piinapenkistä... Manu suoritti liikkeet oikein mallikkaasti. Virheet tuli siellä, missä niitä odotinkin eli Manua piti käskeä kahdesti maahan ja kahdesti luokse. Onpahan jatkossakin jotain treenattavaa, alon liikkeiden lisäksi siis. ;) Paikkamakuun Manu suoritti just niin kuin pitääkin. 

Onneksi on tullut treenattua häiriön alla melko paljon. Kokeen aikana viereisellä kentällä oli agility-treenit ja jossain lähellä oli ampumarata, sillä ammunnan ääniä kuului hyvän aikaa.

Kuvat otti T. Hakanen

Kaavion ensimmäinen paluusuora

Kolmannen suoran pysähtyminen

Henkilöryhmässä pysähtyminen

Liikkeestä istminen

Juuri ennen luoksetuloa

Huhhuh. ;) Arvostelussa uskalsi jo vähän hengittää.

Manu on todella mukava treenikaveri ja ikäisekseen hirmuisen kehittynyt ja tasainen suorittaja. En olisi todellakaan uskonut, että menen näin nuoren (17kk) koiran kanssa BH:seen enkä keväällä ollut kovinkaan tosissani, kun asetin BH:n tämän kauden tavoitteeksi. Manu edistyi tottiksessa hurjasti kesän aikana ja niin siitä vaan tuli totta. Huikea Mauno. <3 Sitten vaan treeniä pikkuhiljaa eteenpäin, niin katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi ensi kaudella. Kiire ei ole mihinkään ja kohta työt ja opiskelu taas haittaavat harrastuksia.

Viikon päätteeksi me ajeltiin kaverin kanssa Heinolan näyttelyyn 21.8. kun ei tuossa BH:ssa ollut tarpeeksi ohjelmaa. ;) Tämä oli Manun toinen näyttely. Esitin Manun nuorten luokassa. Labbisten tuomarina oli Anna Brankovic Serbiasta.

Kuvat otti N. Flink

Manun lisäksi nuorissa uroksissa oli vain yksi koira

 

Löytyy sekä hampaat että kivekset.

Lyhyt posetus ennen kulmaan juoksemista

Me saatiin HYVÄ!! Jeeeee, bileeeeet! :D

Manun arvostelu on jälleen hauskaa luettavaa. Tällä kertaa koko ei sentään ollut ongelma. Arvostelussa lukee mm. että luusto on kevyt, tyypillinen mutta kapea pää, tyhjä silmien alta, korrekti niska ja selkä, hieman lyhyt lantio, liian suorat olkavarret, ja turkkikaan ei ollut näyttelykunnossa. :D Onneksi tuo näytelmähomma ei ole meistä niin vakavaa. Pääasia on, että arki on mukavaa ja voidaan harrastaa yhdessä.

Tuomari oli minulle täysin tuntematon, kun en ole näyttelyissä juuri kiertänyt enkä ole perehtynyt tuomareiden aiempiin arvosteluihin tai harrastuksiin/kasvattamiseen. Kuulin vasta näyttelyn jälkeen, että Anna Brankovic antaa yleensä käyttiksille H:n, kun tietää, että sitä näyttelystä tullaan hakemaan. Ihan hyvä näin, jos joku ei halua montaa kertaa kehiä kiertää. Käyttiksiä olikin melko paljon ja useammassa luokassa. 

Enemmän kuin ehtii kirjoittaa...

Manun kanssa on treenattu vieraan tekemää jälkeä joka viikko jonkin aikaa. Kiitos ihmisille, jotka ovat treenanneet meidän kanssa! :) Vieraan tekemän jäljen lisäksi lähes joka treenissä myös maasto on ollut minulle tuntematonta, ja toisaalta alusta on ollut hyvinkin erilainen kuin mitä meidän kotimetsässä. Ohjaaja eli minä olen ollut reilusti epämukavuusalueellani treeneissä, sillä jälki on ollut maastosta johtuen monesti hieman erilainen kuin mitä olin ajatellut ja toisaalta kun en tiedä missä jälki menee, joudun pakollakin luottamaan koiran työskentelyyn.

Manun jäljestäminen on edennyt todella hyvällä tahdilla kevään jälkeen. Kevään ensimmäinen jälki oli ruualla tehty ja sen jälkeen Manu on jäljestänyt pelkkää tyhjää. Viimeisimmässä treenissä jälki oli noin 300m pitkä, taas vieraan tekemä, vieraassa maastossa, noin tunnin vanha ja maastossa oli riistaa. Jäljelle jätettiin neljä keppiä, jotka kaikki Manu ilmaisi. Kerran Manu kyllä vaihtoi riistan jäljelle, mutta silti olen tyytyväinen Manun työskentelyyn. Manulla on nyt kuitenkin ikää vasta 17kk.

Seuraavat kuvat nappasi M. Kaukanen

Manun miehekkäät varusteet ovat perintöä edelliseltä koiraltani... ;)

Tästä se lähtee...

Annoin Manulle aika pitkän liinan, kun maasto oli paikoin haastavaa.

Lihapullaa Manulle, kun löysi kepin :) 

Olen pari kertaa ollut dobberin pennun jäljellä maalimiehenä. Tyypillä on nyt
ikää noin 4kk ja jäljestää aivan uskomattoman hyvin!

Tottista on treenattu myös ahkerasti, etenkin häiriössä. Paikkamakuu alkaa sujua toivotulla tavalla. Pari kertaa Manu on irronnut ja lähtenyt minua kohti, mutta pienen palautteenannon jälkeen Manu on alkanut pysymään paikallaan. Tottis on aika pitkällä mielestäni, vaikkakin hiomista saa tehdä vielä sinne ja tänne, ja noutoliikettä Manu ei osaa vielä ollenkaan.

Hessu-bossulle tein jo toisenkin verijäljen, ja Hessu oli heti motivoitunut jäljestämään hajua. Jälki oli lyhyt ja 2,5h vanha. Ajattelin tehdä Hessulle useita vastaavia melko lyhyitä ja tuoreita jälkiä ja jos niiden kanssa työskentely näyttää hyvältä, siirrytään vähän vaikeampiin ja pidempiin jälkiin. 

- Posettaminen on ihan tyhmää! :D

Manu marjastaa ja Hessu treenaa

Manu pääsi marjareissulle mukaan, vaikka päivä olikin todella kuuma. Huomioliivi oli ihan kätevä, kun aluskasvillisuus oli paikoin runsasta ja liivin sai kasteltua kunnolla märäksi. Onneksi Manu löysi kaikki kuraojat ja lutakot, niin liivi ei päässyt vahingossakaan kuivumaan reissun aikana. Parin tunnin hellejumppa vei koirasta kaikki mehut. Manu ei liikahtanut illan aikana mihinkään.

Onnellinen marjakoira :)

Manu ei ole pitkään aikaan treenannut esineruutua. Viime viikonloppuna taidettiin treenata ruutua ekaa kertaa kevään jälkeen. Mietin, että mitäköhän siitä taas tulee, mutta Manu haki lähes suoraviivaisesti kolme esinettä. Kerran juoksi ruudusta ulos, mutta palasi heti rajojen sisäpuolelle ja haki viimeisen esineen.

Sitten Hessu-uutisia: olen pitkän aikaa miettinyt jäljen tekoa Hessulle. Vihdoin sain aikaiseksi ja kävin ostamassa verta. Ajattelin, että katsotaan onko Hessu terrieri vai ei... Niinpä kävin vetämässä sienellä jäljen metsään ja annoin sen vanheta seuraavaan päivään. Alussa ja lopussa jäljellä oli makaus. Ennen jäljen ajoa kiersin jäljen päähän ilman koiraa ja jätin sinne namipurkin, jotta lopussa saa palkan. 

Kaikkea sitä koiran vuoksi tekeekin.

- Täällä haisee...

Jäljen alussa Hessu oli selvästi kiinnostut hajusta. Ensimmäisen makauksen Hessu haisteli tarkasti ja lopulta nosti jalkaa ja kusaisi siihen päälle. :D 

- Se haju jatkuu täällä.

Kovin suoraviivaista työskentelyä Hessulta ei irronnut, se tarvitsee jonkin verran ohjausta ja rohkaisua, jotta jatkaa haistelua. Vahingosta viisastuneena teen seuraavaksi lyhyemmän ja tuoreemman jäljen. Tällä kertaa jälki vanheni 17h. Hieman herkillä Hessu oli jäljen aikana, jossain ilmeisesti risahti jotain, koska Hessu jähmettyi kesken kaiken kuuntelemaan tarviiko paeta vai voiko metsässä vielä olla. ;) Eihän sitä koskaan tiedä, jos siellä joku murhaaja on edelleen... ;D

- Olipa se homma.

Jäljen päätteeksi Hessu sai hetken rallatella vapaana.

Olipa rankka aamu. :) 

Ensimmäinen näyttely

Kuvat S. Väyrynen

Manu "esiintyi" ensimmäisen kerran Oriveden näyttelyssä 16.7.2016, tuomarina oli Tuula Savolainen. Nuorten luokan uroksia oli yhteensä kolme. Manu oli todella taitava kehässä. En voi ymmärtää, miten noin nuori koira jaksaa keskittyä noin hyvin. Manu suoriutui mallikkaasti ryhmässä ravaamisesta ja omalla vuorollaan seisoi tosi hienosti paikallaan. Manu jopa mitattiin ("se näyttää niin korkealta", tuloksena 60cm), eikä me olla harjoiteltu mittaamista ollenkaan. Manu kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan, vaikka ympärillä häärättiin. Olin ihan mahdottoman ylpeä "pikku"miehestä! :) 

Laatuarvostelussahan ei paljoa hyvää ollut ja me saatiin arvosanaksi tyydyttävä. Pelkäsin, että meidät heitetään kehästä liian rumuuden vuoksi, joten olin oikein iloinen tästä suuresta saavutuksesta. ;) Tuomari tuntui ymmärtävän, että Manu on otettu muuhun käyttötarkoitukseen kuin näyttelyihin ja kysyi, miten koira niissä toimii. No, toimiihan se oikein hyvin. Sen kanssa on mukavaa treenata. Mieltä lämmitti, kun tuomari kehui koiran esittämistä hyväksi ja lopuksi sanoi: "Sulla on siinä hyvin koulutettu koira". Kiitos, onhan sitä pikkusen jo veivattu... Mehän treenattiin seisomista ja ravaamistakin ihan huolella ennen näyttelyä, en viitsi viedä mun rumaa koiraa näytille, jos se ei osaa käyttäytyä... 

Tässä arvio Manusta: 

Kuva T. Hakanen

Manu on tuollainen koipeliini, ikää on nyt siis 16kk ja risat. Eihän tuo nyt niin kamala ole? ;) Painoa oli ennen juhannusta rokotuskäynnillä 33,3kg.

- Vai mitä sanotte? Oonko komea vai komea?

Muita harrastuksia me ei olla ehditty juurikaan harrastamaan. Muutama jälki ollaan käyty ajamassa ja siinä se. Kahdella kertaa Manu on ajanut vieraan tekemää jälkeä ja ihan hyvällä menestyksellä. Motivaatio jäljelle on kohdillaan, Manu laittaa nenää maahan, kun otan sen autosta ja metsään olisi päästävä hetijustnyt. Työskentely on edistynyt ihan hyvin, toki siinä on tekemistä vielä aika tavalla. Vieraan esineisiin Manu reagoi, muttei tuo niitä mulle ilman apuja. Tarkkuudessa on ajoittain puutteita, mutta näitä työstetään pikkuhiljaa. Aiemmin laitoin keppejä enemmän jäljelle, nyt olen laittanut vähemmän, jotta ajamismotivaatio ei laske jäljen aikana liikaa, kun kepille tulo aina katkaisee ajamisen ilon. :)

Leiritreenit

Manun kasvattaja järjesti tänäkin vuonna leirin ja me oltiin tietysti mukana! Ensimmäisenä päivänä tein Manulle jäljen pellolle ja illemmalla treenattiin pk-tottista. Perjantaina illalla otettiin myös riistatreenit, lauantaina treenattiin nomea ja sunnuntaina oli vuorossa toko ennen kotiin lähtöä. Manu sai treenata sydämensä kyllyydestä ja leirin jälkeen menikin useampi päivä levon merkeissä. Kaikki alla olevat kuvat ovat nome-treeneistä, jossa koutsina meillä oli Päivikki Kiuru.

Aamupäivällä meillä oli "aloittelijoiden" ja "kokeneempien" ryhmätreenit. Me oltiin Manun kanssa ensimmäisessä ryhmässä, jossa oli yhteensä neljä koirakkoa. Ryhmässä treenattiin kontaktin ottamista, paikalla olemista ja nome-seuraamista. Manun treeni meni hyvin, mitä nyt loppua kohti alkoi hieman paineistua, kun vähän kokeiltiin, missä Manun sietokyky menee. Manu meni lopulta paikalla olossa istumisesta maahan, mutta siellä pysyi kuin tatti. 

Kontaktin ottamista.

Nome-seuraamista, jossa koiran ei kuulu ottaa katsekontaktia ohjaajan kasvoihin. Irrallaan seuraaminen sujui yllättävän hyvin, olin vähän ylpeä pikkumiehestä.

Paikalla oloa. Manua ei vieressä ollut flatti uros kiinnostanut pätkääkään.

Päivikki halusi kokeilla, miten hyvin Manu kestää häiriötä. Hyvin se kesti, ei peppu irronnut maasta. Nuorelle koiralle treeni oli kuitenkin melko vaikea, Manu ei ole tehnyt vielä juurikaan esimerkiksi paikallaan makaamista.

Yksilötreeneissä iltapäivällä meillä oli aiheena dami suussa metsästäminen. Hakuruututreeneissä Manu on välillä lähtenyt dami suussa etsimään muita dameja ja siihen pitää saada stoppi. Leirillä Manua ei saatu näyttämään moista toimintaa, vaikka yritettiin. Päivikki vei pusikkoon useita dameja koiran nähden niin, että todellisuudessa sinne jäi vain yksi dami. Manu haki tehokkaasti työskennellen damin ja toi sen heti mulle.

Päivikki vie dameja pusikkoon koiran nähden.

"Etsi."

-Jeejeejee, kato mitä löysin!! :) 

-Olinpa taitava. ;)

Toisena treeninä otettiin vähän markkeerauksia, kun ei saatu virhettä näkyviin. Manu on toiminnan mies. <3

Lopulta damien yli kävellessä pääsin puuttumaan väärään toimintaan. Manun piti kantaa omaa damia, ja se ei saanut räkäistä damiaan pois ja vaihtaa sitä toiseen. Parin kiellon jälkeen Manu ignoorasi maassa lojuneet damit ja keskittyi omansa kantamiseen.

Valoa jäljen päässä

Jaksan edelleen hämmästellä, miten paita ja peppu Manusta ja Hessusta on tullut. Nämä kaksi nujuavat joka päivä monta kertaa yhdessä sekä sisällä että ulkona, ja Hessu väsyneenä tykkää peruuttaa Manun etutassujen väliin. Lenkillä Manu juoksee edellä ja Hessu kipittää perässä minkä kintuistaan pääsee. :) Olin pikkukoirien kanssa siskollani yötä lapsenvahtihommissa ja kotiin palattuamme Manu ja Hessu aloittivat heti kuulumisten vaihtamisen ja painit. Oli ilmeisen kamalaa olla bestiksestä erossa vajaan vuorokauden verran.

Yhteispäikkärit :)

Manun treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Tottis alkaa olla ohjaajaa tyydyttävällä mallilla ja noutokapulaharjoitteluun on saatu enemmän toistoja. Ohjaajakin on vähän rentoutuneempi noutokapulan kanssa, kun koira alkaa tarjota sitä, mitä siltä halutaan. Enemmän vaan treeniä, niin siitä tulee hyvä.

Jäljen kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta nyt näyttää paremmalta. Tein aiemmin jäljet ruualla ja kepeistä annoin lihapullapalkkaa taskusta. Jäljestäminen oli kauden alussa melkoista juosten kusten-touhua ja totesin, että jotain tarttis tehdä. Muutaman kerran oon tehnyt jäljet täysin ilman ruokaa, mutta keppejä siellä on runsaasti. Aluksi kokeilin ihan lyhyitä pätkiä 3-6 kepillä ja niissä lähinnä harjoiteltiin uutta tyyliä. Ensimmäiset tämän tyyppiset jäljet pääsin tekemään pellolle, toiset tein helpohkoon metsämaastoon. Manusta näki, että yhdessä metsätreenissä jälki oli liian lyhyt kunnon suoritukseen, jossa päästään hyvään työskentelyyn, joten eilen tein jo pidemmän jäljen. Sports trackerin mukaan jäljen pituus oli n. 300m, tosin vähän kyllä epäilen tuota lukua, mielestäni jälki oli lyhyempi. Keppejä jäljellä oli 13 kappaletta.

Joko mennään? Lihapullat taitais maistua. ;)

Manu ajoi jäljen hyvin! Sain jarrutella aika paljon ja ohjaustakin vähän piti tehdä, mutta parin ensimmäisen kepin jälkeen työskentely oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Lähdin sillä asenteella liikkeelle, että lasken kepit vasta jäljen jälkeen eikä haittaa, jos kaikki kepit ei nouse. Manu kuitenkin nosti kaikki kepit ja pari kertaa itse en edes huomannut kepin sijaintia, kun Manu jo alkoi nuuskuttaa, että jossain tässä haiskahtaa keppi. Sain olla ylpeä nuoresta pojasta. :) Lisää näitä treenejä alle, niin päästään taas vähän pidemmälle.

Pätevän kelpaa hymyillä <3

Kaiken karvaiset lapset

Käytiin koko porukka hyvässä säässä lenkillä, joten nappasin kamerankin mukaan. Tässäpä siis joitain otoksia karvalapsista heti aluksi.

Urho 4v oli myös mukana.

Manu pääsi helatorstaina mätsäriin harjoittelemaan missikuvioita. Hermoilin aika paljon kehään menoa, mutta onneksi olimme treenanneet ravaamista ja paikallaan seisomista edellisinä päivinä. Manu esiintyi todella hienosti ikäänsä nähden. Tämä oli siis meidän toinen mätsärikerta, oikeaan näyttelyyn Manu ei vielä ole päässyt. Mätsäri oli todella kiva kokemus, ja siellä oli erittäin hyvin koulutettuja koiria esillä. Mieleen jäi ainakin ruskea labradori uros ja tervueren, jotka esiintyivät erittäin kauniisti ja seisoivat paikallaan rauhallisesti mutta iloisella ilmeellä. :) Siitä sitten mallia ja lisää koulutusta Manulle! Ei pitäisi aliarvioida tuota näyttelymaailmaakaan, kyllä sinnekin kehiin kannattaa ihan kunnolla treenata, ainakin jos haluaa menestyä.

Manu nauttii kaikesta tekemisestä täysillä :)

Eilen illalla innostuin tottistamaan Manun kanssa viereisellä kentällä. Manu oli tosi hyvä. Aluksi jätin kentän päähän super palkan eli ison punaisen pallon eteenmenoa varten, ja sen jälkeen mentiin keskemmälle kenttää tekemään ensin muita asioita. Seuraaminen on edistynyt jo jonkin verran, ja perusasennon paikka on parempi eli taaempana kuin aiemmin. En ollut tajunnutkaan, että olen opettanut koiran liian eteen, onneksi sain siitä palautetta. Otettiin siis hieman takapakkia Esan semmassa ja sen jälkeen, mutta lopussa kiitos toivottavasti seisoo ja seuraaminen on korrektia. Otin muutamat jäävät myös, ja sitten ongelman kimppuun eli noutoon.

Noudosta on tullut jonkin asteinen ongelma mulle itselle. Edellisen koiran kanssa en saanut noutoa kovinkaan hyvälle mallille  ja Manun kanssa on ollut ongelmia myös. No, päätin kuitenkin lähteä kouluttamaan noutoa niin, että kapula on palkka jota revitään ja josta taistellaan, ja siihen oheen opetellaan rauhavaihe, jolloin kapula pysyy rauhallisesti suussa. Aluksihan tämä meni ihan v***iksi, Manu ei rauhoittunut ollenkaan ja mun kädet huusi hoosiannaa, kun roikuin kapulassa vaikka sormissa ei suurin piirtein ollut tuntoa. Kannatti roikkua! Eilen sain tehtyä useamman rauhavaiheen, jolloin Manu oikeasti rauhottui ja puri kapulaa siivosti. Sain Manun myös istumaan rauhavaiheen aikana niin, että menin hetkeksi ihan koiran eteen seisomaan kuten luovutusasennossa, ja siitä taas megabileet ja taistelu käyntiin. Olen tosi tyytyväinen edistykseen, toivottavasti tämä nyt jatkossakin onnistuu ilman suurempia ongelmia.

Lopuksi tein pari kertaa eteenmenoa pusikossa lymyilevälle pallolle. Manu osasi hienosti juosta pallon luokse, vaikka ihan tuon tyylistä treeniä ei ole aiemmin juuri tehty. Ensi kerralla voisin sitten kiltisti tyytyä yhteen eteenmenoon, jotta päästään tuosta pallon näkyvästä viennistä eroon. Kai se vähemmälläkin auttamisella osaa juosta suoraan... ;) 

Manu ja super palkka, ihanan iso pallo :)

Jotta elämä ei olisi liian hauskaa ja helppoa, huomasin treenin jälkeen, että toisen etutassun jarruanturasta puuttuu palanen. Tassuvammat on ärsyttäviä, vaikkakin aika helppo hoitoisia, jos ei käy isompaa vahinkoa. Nyt sitten hoidetaan tassua ja eletään rauhallisesti, jotta haava paranee nopeasti ja päästään taas touhuamaan vauhdikkaampia juttuja.

Onni on ystävä, joka auttaa ikävyyksien yli. <3