Takaisin remmiin

Manu on ollut vähemmällä treenillä jokusen viikon eikä me olla tehty mitään erikoista. Meillä oli kovastikin suunnitelmia, mutta ohjaaja meni loukkaantumaan ratsastustunnilla ja niin jäi sitten treenit pois laskuista ja ensimmäinen näyttelykin jäi käymättä. Manu teki emännän sairauslomalla keittiötottista ihan perusasioiden merkeissä, siis siinä vaiheessa, kun ohjaaja pystyi edes seisomaan jaloillaan. :P Sen jälkeen Manu on saanut opetella namietsintää kotona niin, että valot on pois päältä ja nameja on ympäri asuntoa. Myös leluetsintää on tehty kotona niin, että Manun pitää hakea tiettyä lelua. Manu on todella nopea oppimaan. Pitänee opettaa sille kymmenen lelun nimet seuraavaksi. ;)

Tänään me vihdosta viimein käytiin treenaamassa ulkona! Ilma oli mitä parhain, vähän pakkasta ja lumi maassa. Meitähän talvi ei haittaa laisinkaan. Otin ensimmäisenä härkää sarvista ja Manu teki perusasentoa ja seuraamisaskelia kainalopalkalla. Tähän asti seuraaminen on tehty aina ruualla, mutta nyt Manulla alkaa olla selvää mitä tehdään ja mihin pitää katsoa, joten päätin kokeilla lelulla. Aluksi Manu oli hieman ulapalla, että miten voi istua, kun PALLO!! Mutta siitä kun päästiin yli, niin Manu oli ihan kartalla ja teki hienosti parit perusasennot ja vähän liikkeelle lähtöjä.  Sen jälkeen tehtiin pari eteenmenoa pallolla ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Lopun treenin tein turvallisesti nakilla ja se meni kuten kuuluukin. Keittiössä hinkkaaminen on tuottanut tulosta, varsinkin jäävissä on selvästi edistytty ja Manu erottaa toisistaan käskyt "istu", "maahan" ja "jää" (=seiso). 

Viimeiseksi Manu treenasi markkeerauksia dameilla. Appari heitteli dameja suht avonaisessa metsämaastossa ja itse olin Manun kanssa polulla. Manu sai oman muistinsa varassa hakea heitetyn damin maastosta ja tuoda sen mulle. Treeni sujui tosi hyvin. Ainoastaan käteen tuomisessa oli pientä ongelmaa, Manu vähän tuppaa räkäseen damin minne sattuu... Tosin eipä me olla dameilla treenattukaan ihan hetkeen, joten ei mikään ihme, ettei ihan kaikkea vielä osata.

Sokerina pohjalla oli lainakoiran treenaaminen. Olen pienesti luvannut tehdä yhdelle dobermannille BH:n ja sitä on nyt alettava treenaan ihan "tosissaan" eli tavoitteellista treeniä ja mielellään melko useasti, kun vaan aikataulut natsaa. Ellamiini oli oikein näppärä tänään. Nakkitottiksessa se oli todella hyvä ja keskittynyt. Sillä on ihan hyvä pohja jo olemassa, jonka päälle voi rakentaa uutta. Leikkiminen oli vaikeampaa, mutta sekin alkoi taistelun kautta toimia paremmin. Seuraavaksi Ellalle tarvitaan vaan lisää toistoa ja vahvistamista liikkeisiin, ja leikkimistä viedään pikkuhiljaa eteenpäin, niin ehkä siitä saadaan ihan hyvä koesuorituskin kasaan. :) Oli ihan mukavaa treenata vierastakin koiraa ja odotan jo seuraavaa kertaa innolla. Toivottavasti koira on samaa mieltä. :D

Jos se tän selvittää, niin..

.. ostan sille hampurilaisen!

Aamupäivällä mentiin Manun kanssa taas kimppatreeneihin vieraaseen maastoon. Meidän piti saada kolmelle jäljelle tilaa metsässä ja luonnon muotoilu treenimaastossa oli vähän haasteellinen. Valitsin mielestäni hyvän kohdan, josta jäljen aloitan ja alku olikin suht ok, kunnes olin nilkkoja myöten vedessä. :D Ajattelin, että tästä mennään silti ja koira tekee sen minkä pystyy. Tajusin myös kasvillisuutta katsoessani, että maastossa on todella runsaasti suopursuja (voi sekoittaa koiran haistelun), mutta siinä vaiheessa suunnan vaihtaminen oli myöhäistä, kun jäljen tekeminen oli jo aloitettu. Muodoltaan jälki oli yksinkertainen ja laitoin sinne kaksi keppiä. Treenikavereille sanoin, että Manu ansaitsee hampurilaisen, jos se selvittää jäljen alusta loppuun.

Manu oli tuhannen kipinöissä, kun hain sen autosta. Jäljen alku meni vähän rauhattomasti, mutta sitten kun siitä päästiin, niin Manu oli h i e n o !! Manu jäljesti todella hyvin, vaikka kasvillisuus oli mitä oli, välillä oltiin nilkkoja myöten suossa, jäljellä oli peuran kakkaa... Oon todella tyytyväinen päivän suoritukseen ja tässä se nähdään, että aina kannattaa kokeilla. Ruokaahan jäljellä siis oli, mutta silti. En olisi tuollaista jälkeä tehnyt tutummassa maastossa, mutta koirassa selkeesti on aineksia. <3 Molemmat kepit nousivat ilman ongelmia. Vähän hetsaan Manua esineen ottamisessa, mutta pikapuoliin se varmasti jo itsenäisesti tuo esineen mulle käteen. Hampurilainen jäi tänään ostamatta, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa, jos Manu jatkaa tähän malliin jäljestämistä. :)

Jälkien ajamisen jälkeen tehtiin ensin Manulle taippareita ajatellen hakuruutu ja sen jälkeen muille koirille esineruutu. Manu ei ole aiemmin hakuruutua tehnyt ja itsekään en ole sitä missään nähnyt, joten noviiseina sitten kokeiltiin mitä tapahtuu. Taippareissa hakuruudussa on riistaa ja sieltä pitää enintään kuusi lintua tuoda. Ideana on kuitenkin arvioida koiran työskentelyä, pelkkä riistan noutaminen ei siis ole se juttu. Treeneissä me käytetään dameja, niilläkin koiralle voi itse työskentelyn opettaa ja riista opetetaan erikseen. Manu oli vähän turhan kierroksilla ekalla yrityksellä, mutta toi kuitenkin kaksi damia ja yhden vesilelun mulle (en omista vielä enempää dameja). Toinen kierros meni selkeesti paremmin. Manulla ei ollut mitään vaikeuksia tehdä hakuruutua, vaikka aiemmin on tehty pk-esineruutua. :) Täytyy vain muodostaa selkeät rutiinit siihen, miten mennään esineruutuun (välineet, sanat) ja miten hakuruutuun, niin pysyy jatkossakin homma selvänä.

Viimeisenä tehtiin vielä tottista ja Manu jaksoi hienosti, vaikka vähän epäilin alkaako se väsyä liikaa. Seuraaminen on nyt vähän parempaa, kun ohjaajan käsi on paremmassa asennossa kuin ennen. Myös jäävissä on tehty kotiläksyjä ja Manu jopa pysyy joitakin sekunteja paikallaan. ;) Lopuksi mun oli tarkoitus tehdä tottista myös kaverin koiran kanssa, mutta sen tassuvamma esti isommat treenaamiset. Pitänee odottaa tassun paranemista ja sitten kokeilla uudestaan.

Seuraavaksi mun tarvitsee hankkia lisää treenivälineitä. Mä eilen aloin tutustumisen damien ihmeelliseen maailmaan ja kyselin neuvojakin, että mitä mä tarvitsen ja kuinka paljon. Mun täytyy tilata useita dameja ja ainakin kahdenlaisia. Osan pitää olla helposti nähtäviä ja kuultavia, kun niitä viskotaan koiralle ilmaan ja koiran pitää sitten muistinsa varassa mennä etsimään laskeutumispaikasta se dami ja tuoda ohjaajalle. Toiseksi tarvitaan huonosti nähtäviä dameja, joita koira etsii hakuruudusta. Löytämisen pitää tapahtua hajuaistin avulla eli koira ei saa bongata dameja silmin. Kunhan saan damit käsiini, niin voidaan tehdä isompaa hakuruutua ja aloittaa myös markkeerausten harjoittelu. :)

Hurlumhei ja istu!

Aamupäivällä suuntasimme lenkille bullaseurassa (ranskanbulldoggi). Meillähän asuu Manun lisäksi Urho-ranskis ja nyt saimme tyttöseuraa metsään mukaan, kun lähipiiriimme on ilmestynyt ranskisneitokainen. Lauma toimi lenkillä hienosti yhteen, kun kaikki osapuolet ovat sopuisia ja avoimia. Ulkoilutin kameraa lenkillä mukana ja räpsin vähän väliä kuvia, mutta hyvin harva kuva onnistui. Postataan nyt kuitenkin kuva Manusta ja neidosta. :)

Iltapäivällä suuntasin Manun kanssa tottistreeneihin ja treenasimme taas muiden silmien alla. Treenit menivät aika huonosti, ohjaajana en ole ollenkaan tyytyväinen. Otin lähinnä sivulle tuloa ja seuraamista. Manu tuli sivulle vinoon siten, että sen takapuoli oli mun jalkojen takana. Seuraamisesta pysähtymisessä Manu unohti kokonaan istumisen. Voi huoh. :P Myöskään jääviä treenatessa Manu ei tiennyt mitä "istu" tarkoittaa. Nyt ainakin tiedän mitä seuraavaksi treenataan. :)

Namikäden käyttämisestä sain treenikaverilta noottia, samoin sivulle tulon treenaamisessa mun omat jalat on "väärin". Täytyypä ottaa työn alle uusi namikäden liikerata, jotta koiran pää on oikeassa asennossa seuraamisessa ja palkkauslinja pysyy järkevänä. Luojan kiitos tästä sohlaamisesta ei ole kuvia... :D

Treeniä metsässä

Pakkasin heti aamupäivällä Manun ja jokseenkin massiivisen määrän treenikamppeita autoon ja huristelin muutaman minuutin ajomatkan päähän vieraisiin treenimaastoihin. Aamu oli aika synkän oloinen ja maasto oli märkää, mutta pikkuhiljaa myös aurinko alkoi pilkistellä ja treeniolosuhteet oli ihan mukavat. Sain myös treeniseuraa kaveristani ja täytyy sanoa, että seurassa treenaaminen on ollut viime aikoina kivaa vaihtelua. Monesti tulee yksin väännettyä monta treeniä putkeen ja nyt on ollut juttuseuraa ja treenejä on ideoitu yhdessä.

Manu teki metsäreissulla tottista, esineruutua ja ajoi lyhyen jäljen. Tottis on vielä ihan vaiheessa ja samoja juttuja tehdään treenistä toiseen. Motivaatio on kuitenkin kohdallaan ja pikkuhiljaa tulosta alkaa tulla. Manulla on jonkinlainen idea sivulle tulosta ja seuraamispaikasta, joten elättelen toiveita, että treenit alkaa edetä pikkuhiljaa vähän vaativammiksi. Jääviä on harjoiteltu myös ja periaatteessa Manu osaa kaikki käskyt (istu, maahan, seiso), mutta se ei vielä malta pysyä paikallaan lähes tulkoon ollenkaan. Täytyy ottaa se paikallaan pysyminen työn alle, josko se siitä sitten alkaisi sujua vähän paremmin.

Esineruutu ei sujunut tänään niin hyvin, kuin parina viime kertana. Taidan jättää ruudun treenaamisen nyt hieman hautumaan, ettei sitä tule treenattua liikaa. Manu kuitenkin tykkää hakea ruudusta ja se ei ole ongelma. Tänään esineet kyllä nousivat (3kpl), mutta jonkin sortin riistan haju ruudussa ilmeisesti oli, koska sekä Manu että kaverini koira kieppuivat ruudun toisessa reunassa ja meinasivat lähteä sieltä hajun perässä jonnekin... Ei se mikään katastrofi ollut, mutta vähän otti ohjaajaa pannuun. Oli myös eka kerta, kun Manu häiriintyy treeneissä jostain niin, että työnteko keskeytyy. Toivottavasti tästä ei tule jatkossa ongelmaa. Onhan se kuitenkin noutaja ja riistaviettiä on, joten... :P

Päivän paras suoritus oli ehdottomasti jälki. Tein viimeksi nurmelle lyhyen jäljen ja totesin, että koira on parempi jäljestäjä kuin luulen ja se ei tarvitse paljoakaan ruokaa jäljelle. Tästä viisastuneena polkasin melko simppelin jäljen, jossa oli vähän väliä tyhjiä askeleita ja namit olivat todella pieniä, jotta siellä haistellaan eikä syömällä syödä. Pientä hakemista siinä jäljen päällä pysymisessä on, mutta eiköhän tuo treenaamalla parane. Jäljen päähän laitoin ensimmäistä kertaa jälki-esineen ja Manu ei ole keppejä treenannut aiemmin missään muodossa.... Ajattelin, että kokeillaan, että ei se hukkaan mene, jos Manu ei reagoi siihen oikein mitenkään. No, jäljen päähän kun tultiin, Manu alkoi ihmetteleen, että mikä täällä haisee ja pienellä hetsillä "mikä siellä on" Manu otti kepin suuhunsa ja toi sen mulle! Oon aivan äärimmäisen ylpeä pienestä labrasta. <3


Kuvat: M. Lepistö.

Manu sai vihdoin blogin!

Manulle on ollut suunnitteilla blogi jo jonkin aikaa, mutta omistaja ei ole osannut sellaista perustaa. Onneksi hädässä ystävä tunnetaan ja Minna suostui auttamaan tässä tärkeässä tehtävässä. :) Kiitokset Minnalle ja nyt emäntä yrittää tuottaa tänne jotain sisältöä aina silloin tällöin.

Manu on nyt noin 7kk ikäinen honkkeliskonkkelis, jolla on vauhtia ja virtaa, mutta älyä vain silloin tällöin. ;) Nuoresta iästään huolimatta Manu on jo ehtinyt harrastaa montaa lajia ja toistaiseksi pidämme tavoitteet korkealla. Tällä hetkellä Manun treeniohjelmassa on valmistautuminen taippareihin (noutajien taipumuskoe), palveluskoirien metsäjälki, pk-tottelevaisuus, pk-esineruutu ja näyttelytreenit. Myös tokokokeissa saatamme pyörähtää joskus, ja Manun kasvattaja on vihjaillut noutajien wt-kokeista. No, tulevaisuus näyttää miten käy, mutta ainakin meillä on kaikenlaista treenattavaa tarjolla ja mieli pysyy virkeänä sekä koiralla että omistajalla. :) Kovin vakavalla naamalla emme harrasta eikä meillä ole kiire mihinkään, joten aika näyttää mitä tulee tai tuleeko mitään... :)