Hessu eestä ja takaa & tulevaisuuden toivoa

Kuten Manun sivuilta on voinut jo pidempään lukea, meidän lauma pieneni, kun labbispoika lensi sateenkaarelle. Hessun kanssa ollaankin vietetty paljon aikaa yhdessä erinäisten temppujen ja metsälenkkien parissa. Hessu on osoittanut olevansa melkoinen supermies treenikaverina. Intoa löytyy vaikka muille jakaa ja nykyisin keskittyminenkin alkaa olla kultakalaa korkeammalla tasolla. :) Ehkä yllättävintä on ollut Hessun kyky suorittaa hajuetsintää kotona. Ollaan pidemmän aikaa jo harjoiteltu teepussin merkkaamista ja paikantamista. Nyt Hessulle voi piilottaa useita teepusseja etsittäväksi ja Hessu ripeällä tahdilla ilmoittaa niiden olinpaikat. Myös avainten etsintä on edistynyt, tosin tapporavistus silloin tällöin pitää omistajan varpaillaan... :D 

Eilen Hessu n. 1v5kk pääsi kuvattavaksi. Kaikki kuvat on ottanut V. Suit. Kuvaus sujui yllättävän hyvin. Pientä koettelua oli paikallaolon suhteen, mutta ihan hyviä näistä tuli.

Hessu Hopotin jatkaa näyttelyuraansa kesän aikana. Ensi kuussa mennään yhteen näyttelyyn ja katsotaan mikä olisi sen jälkeen seuraava. Mua ei joka viikonloppu saa kehään, kun on paljon muutakin mielenkiintoista ajanvietettä.

Olen tässä hetken aikaa yrittänyt löytää pentua meidän talouteen, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt. Ajatuksissa on ollut useampaa rotua... Katsotaan, mikä tärppää. Tällä tietoa odotus jatkuu syksyyn asti. Myös jonkinlaisia ajatuksia on olemassa kasvattamisen suhteen. Mikäli asiat menevät putkeen, niin kantanarttua aletaan etsiä tämän vuoden aikana. Senkin rotu selvinnee aikanaan. ;)

Ensimmäinen fyssarikäynti ja lisää ihmettelyä

Käytiin Manun kanssa ensimmäistä kertaa fyssarin vastaanotolla. Manu on edelleen kipeä ja fyssari huomauttikin monesta pienestä asiasta, joita en ole osannut katsoa. Manu siirtää vasenta takajalkaa sivulle, jotta sillä ei olisi painoa ja pitää selkää köyryssä sekä seistessä että maassa maatessa. Hieman ehkä huolestuttavaa oli se, että hännäntyven käsittelystä Manu ei pitänyt. En saanut varmuutta liittyykö se lonkkiin vai ei, mutta vähän jäi mieleen epäilyksiä. Jumppaaminen sujui hyvin ja sain paljon neuvoja Manun liikuttamiseen sekä tiettyjen liikkeiden estämiseen. On kyllä projektia tiedossa Manun kuntouttamisen kanssa. Ei ihan mene parilla pikkujutulla nämä asiat.

Kotiin kun päästiin, niin Manu oli selvästi kipeämpi. Liekö sitten jumpasta tai käsittelystä johtuvaa, en tiedä. Juoksi viivana petiin maate ja makasi siellä jonkin aikaa. Sitten kun alkoi rauhoittua nukkumaan, niin puri häntäänsä muutaman kerran ykskaks. Selvästi joku siellä takapäässä edelleen ahdistaa.

Seuraavaksi selvitän kannattaisiko Manua vielä ct-kuvata. Mulla itsellä on sellainen olo, että nuo lonkat ei selitä tätä kaikkea. Ja siis Manulla on ollut lyhyen elämänsä aikana monen monta vesihäntää. Nyt mietin mistä ne johtuivat, onko rakenteessa jotain sellaista, että niitä tulee aivan äärimmäisen herkästi vai ovatko ne edes olleet vesihäntiä. Saattaa olla mahdollista, että joku muu juttu oireilee kuten vesihäntä.

Manu jää eläkkeelle

H. Leijonamieli kävi ortopedin vastaanotolla tänään. Syynä oli pitkittynyt vesihäntäoireilu, josta tuli jo mieleen, että onko tässä muutakin taustalla. Manun peräpään varominen ja käyttäminen alko olla silmiinpistävästi erilaista kuin ennen. Ell Juha Kallio kopeloi Manun läpi ja sanoi, että kuvataan. Manun molemmissa lonkissa on sanomista. Vasen lonkka on pahempi ja löysempi ja siellä on jo nivelrikkoa. Lonkat on Kallion arvion mukaan D ja C. Kuvat lähtevät liittoon lausuttavaksi. Selässä ja kyynärissä ei ollut sanottavaa. Manua ei olla aiemmin kuvattu, kun yritettiin odottaa 2v iän täyttymistä, jotta spondyloosistakin saataisiin virallinen arvio. Tällä hetkellä kuvissa ei spondyloosia onneksi näkynyt.

Tällä diagnoosilla Manu jää tavoitteellisesta harrastamisesta eläkkeelle. 

Talvi tuli (ainakin hetkeksi)

Meille kuuluu hyvää. Mitä nyt suuri osa ajasta menee koulutöiden parissa. Sitä se valmistumisen läheneminen kai teettää... Pojat pääsivät neuvolaan hetki sitten, kun Hessulle hankittiin passi. Hessukka painaa 10kk ikäisenä 7,9kg ja on siis oikein hyvän kokoinen bostoni. Manu "pikkumies" puolestaan painaa jo 35kg! Morjes minkä kokoinen tuosta tulee... 

Treenien puolesta me ei olla pingotettu. Manu on nyt nähnyt pupun ja seuraavat taipparitreenit pidetään vasta keväällä. Myös damit pidetään kaapissa. Mielenkiinto tottiksen opettamiseen on tällä hetkellä täysin kateissa. Huvikseen ollaan sitten otettu esimerkiksi avainten etsimistä ja tuomista kotioloissa. Myös Hessu osaa avaintempun. ;) Hajun etsimistä ollaan aloitettu Manun kanssa myös. Kekseliäästi esittelin Manulle ihan vain teepussin, teelaatua jota meillä ei kukaan juo.

Oli pakko ulkoilla (kännykkä)kamera kädessä, kun perjantaina paistoi aurinko. Ylöjärvellä on tullut lumi ihan maahan asti. Tosin kohta se vissiin jo sulaa pois.

Muutamaa vaateprojektia oon toteuttanut iltaisin. Hessun fleeceloimi on itse tehty. Haalari on vielä vaiheessa.

Hei tytöööt! ;)

Nauroin itsekseni, kun huomasin kuvasta Manun irvistyksen. :D

Manulla on taas teinihirviövaihe. Aivot ovat täynnä testosteronia ja mieshuurua, eikä siellä liiku herneet eikä mitkään... Vapaana ollessaan mielellään painelee ihan missä sattuu huvittaan (onneksi keinot on monet enkä salli sitä), remmissä vetää kuin höyryveturi ja nuolee kaikki pissat. Siihenkin olen puuttunut. Silti tuo vekkuli kusipää pääsi yllättämään ostoksilla ja kusaisi kauppaan sisälle. Aloin välittömästi suunnitella karvalakin kaavoja!! Hieman hävetti ja pyysin monta kertaa myyjältä anteeksi. Ja oikeesti se oli yksi nykäys, kun Manu kerkesi mun käden ulottuvilta ja samantien nosti koipea. Uroskoirat. <3

Ulkonäkö pettää, meillä on aina jekut mielessä.

Hessun poset

Huh, meinasin jo unohtaa! Hessuhan pääsi poseeraamaan kameran eteen hetki sitten ja kuvat olivat ihan hyviä (vähän tärähtäneitä, ei lasketa).

Niin se vaan pikku-Hesarikin miehistyy ajan kanssa. Kuvissa ikää 9kk ja risat.

Riistatreeniä

Pk-puolelta ei ole juuri nyt kerrottavaa, mutta: Manu on päässyt muutaman kerran nyt syksyllä tutustumaan riistaan. Ensin aloitettiin variksen kantamisella, sitten varista haettiin vähän matkan päästä ja heitinkin sitä pari kertaa, ja tänään Manu haki useamman variksen hakuruudusta. Hieno poika!

Manu sai tehdä tuttavuutta lokin kanssa ja niin polleana sitä kannettiin pitkän aikaa. Harjoiteltiin myös istumista lintu suussa ja Manu piti lokkia suussaan rauhallisesti ja nätisti, mälväämättä ja sylkemättä. Vasta kun pyysin irrottamaan, päästi lokista irti.

Lokkikuvat otti N. Flink. Kiitos. :)

Vielä jos syksyn aikana ehdittäisiin pupua kokeilemaan, niin tiedetään, mitä tehdään keväällä. ;) Jos vaan saadaan koepaikka...

Ensimmäinen koe ja näytille

Niin koitti se päivä, kun Manu suoritti eskarin. Hulvaton Leijonamieli hyväksytty BH!

Kävimme NPKH:n järjestämässä BH-kokeessa 18.8. Tuomarina oli Kari Santikko. Koirakkoja oli kahdeksan. Koe oli hyvin järjestetty, ilmapiiri oli hyvä ja mielestäni rento, ja tuomari oli asiallinen ja reilu.

Sain kunnian olla ensimmäisessä parissa ja ensimmäinen, joka suorittaa tottelevaisuuden. Huhhuh! Ensin meinasi tuskanhikeä pukata, mutta toisaalta oli ihan mukava päästä heti piinapenkistä... Manu suoritti liikkeet oikein mallikkaasti. Virheet tuli siellä, missä niitä odotinkin eli Manua piti käskeä kahdesti maahan ja kahdesti luokse. Onpahan jatkossakin jotain treenattavaa, alon liikkeiden lisäksi siis. ;) Paikkamakuun Manu suoritti just niin kuin pitääkin. 

Onneksi on tullut treenattua häiriön alla melko paljon. Kokeen aikana viereisellä kentällä oli agility-treenit ja jossain lähellä oli ampumarata, sillä ammunnan ääniä kuului hyvän aikaa.

Kuvat otti T. Hakanen

Kaavion ensimmäinen paluusuora

Kolmannen suoran pysähtyminen

Henkilöryhmässä pysähtyminen

Liikkeestä istminen

Juuri ennen luoksetuloa

Huhhuh. ;) Arvostelussa uskalsi jo vähän hengittää.

Manu on todella mukava treenikaveri ja ikäisekseen hirmuisen kehittynyt ja tasainen suorittaja. En olisi todellakaan uskonut, että menen näin nuoren (17kk) koiran kanssa BH:seen enkä keväällä ollut kovinkaan tosissani, kun asetin BH:n tämän kauden tavoitteeksi. Manu edistyi tottiksessa hurjasti kesän aikana ja niin siitä vaan tuli totta. Huikea Mauno. <3 Sitten vaan treeniä pikkuhiljaa eteenpäin, niin katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi ensi kaudella. Kiire ei ole mihinkään ja kohta työt ja opiskelu taas haittaavat harrastuksia.

Viikon päätteeksi me ajeltiin kaverin kanssa Heinolan näyttelyyn 21.8. kun ei tuossa BH:ssa ollut tarpeeksi ohjelmaa. ;) Tämä oli Manun toinen näyttely. Esitin Manun nuorten luokassa. Labbisten tuomarina oli Anna Brankovic Serbiasta.

Kuvat otti N. Flink

Manun lisäksi nuorissa uroksissa oli vain yksi koira

 

Löytyy sekä hampaat että kivekset.

Lyhyt posetus ennen kulmaan juoksemista

Me saatiin HYVÄ!! Jeeeee, bileeeeet! :D

Manun arvostelu on jälleen hauskaa luettavaa. Tällä kertaa koko ei sentään ollut ongelma. Arvostelussa lukee mm. että luusto on kevyt, tyypillinen mutta kapea pää, tyhjä silmien alta, korrekti niska ja selkä, hieman lyhyt lantio, liian suorat olkavarret, ja turkkikaan ei ollut näyttelykunnossa. :D Onneksi tuo näytelmähomma ei ole meistä niin vakavaa. Pääasia on, että arki on mukavaa ja voidaan harrastaa yhdessä.

Tuomari oli minulle täysin tuntematon, kun en ole näyttelyissä juuri kiertänyt enkä ole perehtynyt tuomareiden aiempiin arvosteluihin tai harrastuksiin/kasvattamiseen. Kuulin vasta näyttelyn jälkeen, että Anna Brankovic antaa yleensä käyttiksille H:n, kun tietää, että sitä näyttelystä tullaan hakemaan. Ihan hyvä näin, jos joku ei halua montaa kertaa kehiä kiertää. Käyttiksiä olikin melko paljon ja useammassa luokassa.