Valoa jäljen päässä

Jaksan edelleen hämmästellä, miten paita ja peppu Manusta ja Hessusta on tullut. Nämä kaksi nujuavat joka päivä monta kertaa yhdessä sekä sisällä että ulkona, ja Hessu väsyneenä tykkää peruuttaa Manun etutassujen väliin. Lenkillä Manu juoksee edellä ja Hessu kipittää perässä minkä kintuistaan pääsee. :) Olin pikkukoirien kanssa siskollani yötä lapsenvahtihommissa ja kotiin palattuamme Manu ja Hessu aloittivat heti kuulumisten vaihtamisen ja painit. Oli ilmeisen kamalaa olla bestiksestä erossa vajaan vuorokauden verran.

Yhteispäikkärit :)

Manun treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Tottis alkaa olla ohjaajaa tyydyttävällä mallilla ja noutokapulaharjoitteluun on saatu enemmän toistoja. Ohjaajakin on vähän rentoutuneempi noutokapulan kanssa, kun koira alkaa tarjota sitä, mitä siltä halutaan. Enemmän vaan treeniä, niin siitä tulee hyvä.

Jäljen kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta nyt näyttää paremmalta. Tein aiemmin jäljet ruualla ja kepeistä annoin lihapullapalkkaa taskusta. Jäljestäminen oli kauden alussa melkoista juosten kusten-touhua ja totesin, että jotain tarttis tehdä. Muutaman kerran oon tehnyt jäljet täysin ilman ruokaa, mutta keppejä siellä on runsaasti. Aluksi kokeilin ihan lyhyitä pätkiä 3-6 kepillä ja niissä lähinnä harjoiteltiin uutta tyyliä. Ensimmäiset tämän tyyppiset jäljet pääsin tekemään pellolle, toiset tein helpohkoon metsämaastoon. Manusta näki, että yhdessä metsätreenissä jälki oli liian lyhyt kunnon suoritukseen, jossa päästään hyvään työskentelyyn, joten eilen tein jo pidemmän jäljen. Sports trackerin mukaan jäljen pituus oli n. 300m, tosin vähän kyllä epäilen tuota lukua, mielestäni jälki oli lyhyempi. Keppejä jäljellä oli 13 kappaletta.

Joko mennään? Lihapullat taitais maistua. ;)

Manu ajoi jäljen hyvin! Sain jarrutella aika paljon ja ohjaustakin vähän piti tehdä, mutta parin ensimmäisen kepin jälkeen työskentely oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Lähdin sillä asenteella liikkeelle, että lasken kepit vasta jäljen jälkeen eikä haittaa, jos kaikki kepit ei nouse. Manu kuitenkin nosti kaikki kepit ja pari kertaa itse en edes huomannut kepin sijaintia, kun Manu jo alkoi nuuskuttaa, että jossain tässä haiskahtaa keppi. Sain olla ylpeä nuoresta pojasta. :) Lisää näitä treenejä alle, niin päästään taas vähän pidemmälle.

Pätevän kelpaa hymyillä <3

Kaiken karvaiset lapset

Käytiin koko porukka hyvässä säässä lenkillä, joten nappasin kamerankin mukaan. Tässäpä siis joitain otoksia karvalapsista heti aluksi.

Urho 4v oli myös mukana.

Manu pääsi helatorstaina mätsäriin harjoittelemaan missikuvioita. Hermoilin aika paljon kehään menoa, mutta onneksi olimme treenanneet ravaamista ja paikallaan seisomista edellisinä päivinä. Manu esiintyi todella hienosti ikäänsä nähden. Tämä oli siis meidän toinen mätsärikerta, oikeaan näyttelyyn Manu ei vielä ole päässyt. Mätsäri oli todella kiva kokemus, ja siellä oli erittäin hyvin koulutettuja koiria esillä. Mieleen jäi ainakin ruskea labradori uros ja tervueren, jotka esiintyivät erittäin kauniisti ja seisoivat paikallaan rauhallisesti mutta iloisella ilmeellä. :) Siitä sitten mallia ja lisää koulutusta Manulle! Ei pitäisi aliarvioida tuota näyttelymaailmaakaan, kyllä sinnekin kehiin kannattaa ihan kunnolla treenata, ainakin jos haluaa menestyä.

Manu nauttii kaikesta tekemisestä täysillä :)

Eilen illalla innostuin tottistamaan Manun kanssa viereisellä kentällä. Manu oli tosi hyvä. Aluksi jätin kentän päähän super palkan eli ison punaisen pallon eteenmenoa varten, ja sen jälkeen mentiin keskemmälle kenttää tekemään ensin muita asioita. Seuraaminen on edistynyt jo jonkin verran, ja perusasennon paikka on parempi eli taaempana kuin aiemmin. En ollut tajunnutkaan, että olen opettanut koiran liian eteen, onneksi sain siitä palautetta. Otettiin siis hieman takapakkia Esan semmassa ja sen jälkeen, mutta lopussa kiitos toivottavasti seisoo ja seuraaminen on korrektia. Otin muutamat jäävät myös, ja sitten ongelman kimppuun eli noutoon.

Noudosta on tullut jonkin asteinen ongelma mulle itselle. Edellisen koiran kanssa en saanut noutoa kovinkaan hyvälle mallille  ja Manun kanssa on ollut ongelmia myös. No, päätin kuitenkin lähteä kouluttamaan noutoa niin, että kapula on palkka jota revitään ja josta taistellaan, ja siihen oheen opetellaan rauhavaihe, jolloin kapula pysyy rauhallisesti suussa. Aluksihan tämä meni ihan v***iksi, Manu ei rauhoittunut ollenkaan ja mun kädet huusi hoosiannaa, kun roikuin kapulassa vaikka sormissa ei suurin piirtein ollut tuntoa. Kannatti roikkua! Eilen sain tehtyä useamman rauhavaiheen, jolloin Manu oikeasti rauhottui ja puri kapulaa siivosti. Sain Manun myös istumaan rauhavaiheen aikana niin, että menin hetkeksi ihan koiran eteen seisomaan kuten luovutusasennossa, ja siitä taas megabileet ja taistelu käyntiin. Olen tosi tyytyväinen edistykseen, toivottavasti tämä nyt jatkossakin onnistuu ilman suurempia ongelmia.

Lopuksi tein pari kertaa eteenmenoa pusikossa lymyilevälle pallolle. Manu osasi hienosti juosta pallon luokse, vaikka ihan tuon tyylistä treeniä ei ole aiemmin juuri tehty. Ensi kerralla voisin sitten kiltisti tyytyä yhteen eteenmenoon, jotta päästään tuosta pallon näkyvästä viennistä eroon. Kai se vähemmälläkin auttamisella osaa juosta suoraan... ;) 

Manu ja super palkka, ihanan iso pallo :)

Jotta elämä ei olisi liian hauskaa ja helppoa, huomasin treenin jälkeen, että toisen etutassun jarruanturasta puuttuu palanen. Tassuvammat on ärsyttäviä, vaikkakin aika helppo hoitoisia, jos ei käy isompaa vahinkoa. Nyt sitten hoidetaan tassua ja eletään rauhallisesti, jotta haava paranee nopeasti ja päästään taas touhuamaan vauhdikkaampia juttuja.

Onni on ystävä, joka auttaa ikävyyksien yli. <3