Elämää teinikoiran kanssa

Päätin taas eilen punnita Manun. Manulla on nyt ikää noin 10,5kk ja tällä kertaa vaaka näytti 30kg!! :O Olin aivan äimänä, kun "vastahan" me punnittiin Manu ja silloin tulos oli 2kg vähemmän. Poika ilmeisesti on päättänyt kasvaa isoksi... Ja huom. Manun emä ei todellakaan ole mikään iso koira. Mutta tuo tulos kyllä selittää sen, miksi mun käsissä tuntuu oudolta, kun toi teini vetää narussa. Vetäminen ei ole meillä sallittua, mutta tuo pikkuhirviö ei aina muista sitä. Hetken aikaa on muutenkin tuntunut siltä, että hormonit on alkanu hyrrätä Manun päässä. Manu ei vielä nosta jalkaa, mutta tyttöpissoja pitää valutella useammat lenkin aikana, ja hajut kiinnostaa aivan erilailla kuin aiemmin. Välillä esiintyy pientä korvattomuutta, mutta eiköhän ne korvakäytävät saada taas auki, kun vähän keskustellaan käytöstavoista. ;)

Vetäminen kun tuli esille, niin meillä on toisenlaistakin vetopuuhaa jo pikkuhiljaa tiedossa. Maanantaina mennään kokeilemaan vetovaljaita yhteen liikkeeseen ja lainakoira omistajineen tulee myös paikalle. Haaveissa onkin saada noista kahdesta valjakko, joka vetää pulkkaa ja polkupyörää. Olen lupautunut kyytiin, mikäli vauhti ja meno on jotenkin hillittyä... No, siihen on vielä pitkä matka. Ensin tosiaan pitää saada molemmille sopivat valjaat, vetonaru ja pulkkakin täytyy ostaa. Ehdin jo innostua pakkasten lauhtumisesta, mutta säätiedoksen mukaan saan ilmeisesti loskassa harjoitella vetojuttuja... jeij. :/ Manuhan on siis todella nuori "vetokoiraksi", mutta mistään isommista vedoista ei vielä ole kyse. Ensin pitää opetella käskysanat, itse vetäminen, kaverin kanssa vetäminen eli kesken ei leikitä, pulkkaan pitää tutustua jne. Ihan heti en näe meitä ihmisten ilmoilla valoisaan kellonaikaan, mutta josko sitä yön pimeydessä kävisi kokeilemassa tuleeko hommasta mitään. Katsoin vetovideoita yksi päivä youtubesta ja varsinkin kahden koiran (dobermannin) vedolla vetotouhut näytti kivoilta! :D Manu ei ehkä kuulosta vetämiseen sopivalta, mutta rakenteeltaan tuo on hyvin erilainen kuin katukuvassa näkyvät labbikset ja uskoisin, että Manu syttyy vetämiseen, koska juokseminen on parasta ikinä. :)

Treenien puolesta me ei olla edetty paljoakaan. Tälläkin viikolla on jotain puuhasteltu sisällä ja ulkona, jopa pakkasessa siis, mutta lähinnä tehdään samoja toistoja mitä aiemminkin. Ajattelin siirtyä ulkotreeneissä pääasiassa lelupalkkaan, kun Manu on vähän liiankin kiinnostunut namikädestä. Manu katsoo namikättä hyvin intensiivisesti ja unohtaa sit katsekontaktin kokonaan. Yritin ensin vain siirtää namikättä, mutta sitten koira meni perusasennossa mun taakse. Päädyin ratkaisuun, jossa lelupalkka on mun oikeassa kädessä ja lähellä mun vasenta kainaloa. Silloin saan mun vasemman käden oikealle paikalleen seuraamisen aikana. Katsotaan olisiko siitä jotain apua. Kainalopalkka tuntuu olevan Manulle liian vaikea ymmärtää, seuraamispaikka lähtee heti aukeaan, jos laitan lelun kainaloon. Hallivuoroahan meillä ei ole toistaiseksi käytössä. Mun aikataulut ei anna myöten sellaisen hankkimiseen ja kun en omista autoa, niin auton käytöstäkin pitää aina erikseen sopia.

Keskiviikkoiltana omistajaa puri treenikärpänen niin kovaa, että iltalenkin lomassa käytiin tekemässä myös tottikset koulun parkkipaikalla. Kello oli jotakuinkin 23.30, pakkasta oli noin 15 astetta ja lunta tuli taivaan täydeltä, mutta pakko oli vähän treenata. :D

Torstai-illalta ensimmäinen yhteisselfie. :D Manu oli aivan kujalla.. "Siis mitä nyt taas... Mitä hihität siinä??" Meidän piti käydä illalla vain remmilenkillä, mutta teini oli niin kamala remmissä, että hetken päästä luovutin ja annoin sen rallata jonkin aikaa täysssiiiiiii.

Talvikuvia

Oikea talvi tuli vihdosta viimein ja kovat pakkaset. Riistatreenit flattiseurassa peruuttiin ja kovien pakkasten takia me ei Manun kanssa olla treenattu mitään tottiskuvioita. Sisällä tehdään välillä jotain pientä, mutta ohjaajan opiskelukiireiden takia sekin on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan ulkoiluun on panostettu enemmän, kun sää vähän lauhtui. Tänäänkin käytiin metsälenkillä kuntoa kohottamassa (lue: Manu rallatteli ja emäntä hikoili), vaikka lunta pyrytti ja tuuli oli paikoin melko puuskainen. Metsässä onneksi ei juuri tuullut ja lumentulokin oli hillitympää kuin aukealla.

Nyt parin päivän ajan on tullut selattua erilaisia ruokintaan liittyviä sivuja, kun heräsin miettimään Manun ruokintaa uudelta kantilta. Manu on ilmeisesti "perusaktiivinen" koira. Mietin tuotakin määritelmää jonkin aikaa, kun olettaisin, että lähes tulkoon kaikki koirat ovat perusaktiivisia. Flegu ja laiska Manu ei missään nimessä ole, mutta ei myöskään mikään super aktiivinen kuten reki- ja metsästyskoirat, joten kai Manu kuuluu siihen puoliväliin. Olen jo hetken aikaa miettinyt liikunnan tehostamista ja keväällä Manu toivon mukaan pääsee juoksemaan pyörän vierelle. Samalla saan itse vähän enemmän tehoja omaan liikkumiseeni, kun juokseminen ei ole vaihtoehto. Ruokinta liittyy tähän suunnitelmaan siten, että aloin miettiä, tarvitseeko Manun ruokintaa muuttaa, mikäli liikuntaa tulee enemmän ja se on raskaampaa kuin aiemmin. Nettiä selatessa tuli tutustuttua hieman syvemmin koiran ruokinnan perusteisiin ja tarpeisiin. Luettavaa riittää edelleen, mutta ainakin jotain tietoa sain jo haalittua kasaan. Aiemmin en ole syöttänyt koirille esimerkiksi magnesiumia, mutta nähtävästi liikkuvalle koiralle se on ihan tarpeellista. Tällä tietotaidolla (tai siis sen puutteella) en ala täällä blogissa ruokintaa sen tarkemmin esittelemään. ;)

Lopuksi hieman talvisia kuvia. Manulla on kelistä riippuen takki päällä lenkillä. Ensimmäisillä pakkasilla Manu kehitti vesihännän, joten ihan joka kelillä en anna sen juosta nakuna.

Manu 10 kk

Meillä oli pallo lenkillä mukana ja Manuhan veti omatoimijumpat siitä riemusta! :D

Talvitreeniä

Tärkein ensin eli Manun kasvukäyrän seuranta. ;) Manun strategiset mitat on 9kk iässä 28kg ja säkäkorkeus kotimittauksella n.61cm. Toivottavasti korkeutta ei enää tule, painoa tietysti tulee lihasmassan mukana vielä jonkin verran.

Ennen lumen tuloa Manun kanssa kerettiin tehdä damiharjoituksia. Sain apparin avukseni pari kertaa, joten Manu on saanut tehdä markkeerauksia ja hakuruutua. Molemmat sujuvat jo melkoisen hyvin, luovutuksen kanssa on vielä tekemistä. Hakuruudussa Manu välillä juoksee yhdeltä damilta toiselle ja palauttaa sen toisen damin ensin. Tähän pitää puuttua, kunhan saadaan seuraava treeni aikaiseksi. Myös kantamista on tehty kotipihassa paljon. Kantaminen on jo paremmissa kantimissa, mutta aina välillä Manu mässyttää damin niin, että vain pää on suussa. Sekin pitäisi saada paremmaksi ja ote rauhallisemmaksi. Työtä siis riittää... Muut maastolajit ovat tauolla toistaiseksi. En muista milloin viimeksi ajettiin jälkeä, ehkä marraskuun alussa? Samoin esineruutu on tauolla ja lumen ollessa maassa ei näitä päästä treenaamaan.

Tottista Manu on saanut tehdä sekä ruualla että lelulla. Kummatkin sujuvat ja edistystä on tapahtunut. Seuraamisessa takapään käyttöä pitäisi tehostaa ja jotenkin lelun kanssa seuraamisessa katsekontakti katkeilee. Suurin edistyminen on ehkä tapahtunut paikalla olemisessa. Sekä istuen että maaten Manu pystyy olemaan jo useita sekunteja paikallaan. Monesti yrittää varastaa ja lähteä ilman lupaa, mutta aika helposti on uskonut, kun olen sanonut, että ei ollut lupa lähteä. Noutoa ei olla enempää harjoiteltu. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä pullolla, kun siideripullo pysyy paljon paremmin Manun suussa kuin noutokapula...

Tottista on treenattu joulukuun puolivälistä alkaen niin paljon, että täytyi jo keksiä muutakin tekemistä. Manu ei juoksemalla väsy juurikaan, joten aivotyöskentely on kaiken a ja o. Tein meille temppulistan, jotta saadaan tehdä muutakin opeteltavaa kuin tottisliikkeitä. Listalla on mm oikean ja vasemman tassun antaminen istuen ja maaten, oravaistunta, kumartaminen, "kuoleminen", peruuttaminen, jalkojen välistä pujottelu, jalkojen välissä seuraaminen, ja muutama muu joita ei olla vielä kokeiltu. Manu nauttii suunnattomasti temppujen opettelusta ja se on hurjan nopea oppimaan. On ollut ihan mukavaa opettaa Manulle erilaisia temppuja, kun se jaksaa yrittää ja palkan saatuaan se on aivan intoa piukassa. :) Tunnistusnoutoa taidetaan myös kokeilla huvin vuoksi, siitä voisi olla hyötyä mikäli me joskus päätetään edetä tokossa alokasluokkaa pidemmälle.

Manun ensimmäinen vuodenvaihtuminen sujui mallikkaasti. Manu oli lähinnä sisätiloissa rakettien paukkumisen ajan. Äänekkäimmät paukahdukset kiinnostivat Manua ja se kävi välillä ulko-ovella katselemassa, jos jotain näkyisi. Muuten se nukkui rauhallisesti ja minkäänlaista stressiä sillä ei näyttänyt olevan. Jouluna me oltiin mun siskon luona täydessä jouluhärdellissä lapsiperheessä ja senkin Manu hoiti kuin ammattilainen. Manu nukkuu missä vaan ja ihmisten keskellä touhuaminen on Manun mielestä vain parasta ja ihanaa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Manun kasvattajan luona treenaamassa. Meidän pitäisi myös saada flattiseuraa riistatreeneihin, jännää! Yritän kuvata treenejä, jos pakkasta ei ole älyttömästi. Manu ei ole riistalla varsinaisesti treenannut aiemmin ja voi olla, että tällä kertaa annan kasvattajan hoitaa sen puolen kokonaan... En vieläkään ole ihan sinut kuolleiden lintujen kanssa. :D Ensi vuoden leiri on myös jo kiikarissa. Kasvattaja järjestää kesäkuun alussa leirin ja taas treenataan kolme päivää montaa lajia hyvässä seurassa. :)

Ps. Lainakoiran treenit jatkuvat ja edistymistä on tapahtunut. Tottis ei vielä ole pitkällä, mutta Ella on jo kärryillä, että mun kanssa tehdään tottista ja leikkiminen on jo aivan eri luokkaa kuin alussa. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja loukkaantumisilta vältytään, niin voidaan johonkin kokeeseenkin päästä tänä vuonna.