keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Jos se tän selvittää, niin..

.. ostan sille hampurilaisen!

Aamupäivällä mentiin Manun kanssa taas kimppatreeneihin vieraaseen maastoon. Meidän piti saada kolmelle jäljelle tilaa metsässä ja luonnon muotoilu treenimaastossa oli vähän haasteellinen. Valitsin mielestäni hyvän kohdan, josta jäljen aloitan ja alku olikin suht ok, kunnes olin nilkkoja myöten vedessä. :D Ajattelin, että tästä mennään silti ja koira tekee sen minkä pystyy. Tajusin myös kasvillisuutta katsoessani, että maastossa on todella runsaasti suopursuja (voi sekoittaa koiran haistelun), mutta siinä vaiheessa suunnan vaihtaminen oli myöhäistä, kun jäljen tekeminen oli jo aloitettu. Muodoltaan jälki oli yksinkertainen ja laitoin sinne kaksi keppiä. Treenikavereille sanoin, että Manu ansaitsee hampurilaisen, jos se selvittää jäljen alusta loppuun.

Manu oli tuhannen kipinöissä, kun hain sen autosta. Jäljen alku meni vähän rauhattomasti, mutta sitten kun siitä päästiin, niin Manu oli h i e n o !! Manu jäljesti todella hyvin, vaikka kasvillisuus oli mitä oli, välillä oltiin nilkkoja myöten suossa, jäljellä oli peuran kakkaa... Oon todella tyytyväinen päivän suoritukseen ja tässä se nähdään, että aina kannattaa kokeilla. Ruokaahan jäljellä siis oli, mutta silti. En olisi tuollaista jälkeä tehnyt tutummassa maastossa, mutta koirassa selkeesti on aineksia. <3 Molemmat kepit nousivat ilman ongelmia. Vähän hetsaan Manua esineen ottamisessa, mutta pikapuoliin se varmasti jo itsenäisesti tuo esineen mulle käteen. Hampurilainen jäi tänään ostamatta, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa, jos Manu jatkaa tähän malliin jäljestämistä. :)

Jälkien ajamisen jälkeen tehtiin ensin Manulle taippareita ajatellen hakuruutu ja sen jälkeen muille koirille esineruutu. Manu ei ole aiemmin hakuruutua tehnyt ja itsekään en ole sitä missään nähnyt, joten noviiseina sitten kokeiltiin mitä tapahtuu. Taippareissa hakuruudussa on riistaa ja sieltä pitää enintään kuusi lintua tuoda. Ideana on kuitenkin arvioida koiran työskentelyä, pelkkä riistan noutaminen ei siis ole se juttu. Treeneissä me käytetään dameja, niilläkin koiralle voi itse työskentelyn opettaa ja riista opetetaan erikseen. Manu oli vähän turhan kierroksilla ekalla yrityksellä, mutta toi kuitenkin kaksi damia ja yhden vesilelun mulle (en omista vielä enempää dameja). Toinen kierros meni selkeesti paremmin. Manulla ei ollut mitään vaikeuksia tehdä hakuruutua, vaikka aiemmin on tehty pk-esineruutua. :) Täytyy vain muodostaa selkeät rutiinit siihen, miten mennään esineruutuun (välineet, sanat) ja miten hakuruutuun, niin pysyy jatkossakin homma selvänä.

Viimeisenä tehtiin vielä tottista ja Manu jaksoi hienosti, vaikka vähän epäilin alkaako se väsyä liikaa. Seuraaminen on nyt vähän parempaa, kun ohjaajan käsi on paremmassa asennossa kuin ennen. Myös jäävissä on tehty kotiläksyjä ja Manu jopa pysyy joitakin sekunteja paikallaan. ;) Lopuksi mun oli tarkoitus tehdä tottista myös kaverin koiran kanssa, mutta sen tassuvamma esti isommat treenaamiset. Pitänee odottaa tassun paranemista ja sitten kokeilla uudestaan.

Seuraavaksi mun tarvitsee hankkia lisää treenivälineitä. Mä eilen aloin tutustumisen damien ihmeelliseen maailmaan ja kyselin neuvojakin, että mitä mä tarvitsen ja kuinka paljon. Mun täytyy tilata useita dameja ja ainakin kahdenlaisia. Osan pitää olla helposti nähtäviä ja kuultavia, kun niitä viskotaan koiralle ilmaan ja koiran pitää sitten muistinsa varassa mennä etsimään laskeutumispaikasta se dami ja tuoda ohjaajalle. Toiseksi tarvitaan huonosti nähtäviä dameja, joita koira etsii hakuruudusta. Löytämisen pitää tapahtua hajuaistin avulla eli koira ei saa bongata dameja silmin. Kunhan saan damit käsiini, niin voidaan tehdä isompaa hakuruutua ja aloittaa myös markkeerausten harjoittelu. :)