Manu marjastaa ja Hessu treenaa

Manu pääsi marjareissulle mukaan, vaikka päivä olikin todella kuuma. Huomioliivi oli ihan kätevä, kun aluskasvillisuus oli paikoin runsasta ja liivin sai kasteltua kunnolla märäksi. Onneksi Manu löysi kaikki kuraojat ja lutakot, niin liivi ei päässyt vahingossakaan kuivumaan reissun aikana. Parin tunnin hellejumppa vei koirasta kaikki mehut. Manu ei liikahtanut illan aikana mihinkään.

Onnellinen marjakoira :)

Manu ei ole pitkään aikaan treenannut esineruutua. Viime viikonloppuna taidettiin treenata ruutua ekaa kertaa kevään jälkeen. Mietin, että mitäköhän siitä taas tulee, mutta Manu haki lähes suoraviivaisesti kolme esinettä. Kerran juoksi ruudusta ulos, mutta palasi heti rajojen sisäpuolelle ja haki viimeisen esineen.

Sitten Hessu-uutisia: olen pitkän aikaa miettinyt jäljen tekoa Hessulle. Vihdoin sain aikaiseksi ja kävin ostamassa verta. Ajattelin, että katsotaan onko Hessu terrieri vai ei... Niinpä kävin vetämässä sienellä jäljen metsään ja annoin sen vanheta seuraavaan päivään. Alussa ja lopussa jäljellä oli makaus. Ennen jäljen ajoa kiersin jäljen päähän ilman koiraa ja jätin sinne namipurkin, jotta lopussa saa palkan. 

Kaikkea sitä koiran vuoksi tekeekin.

- Täällä haisee...

Jäljen alussa Hessu oli selvästi kiinnostut hajusta. Ensimmäisen makauksen Hessu haisteli tarkasti ja lopulta nosti jalkaa ja kusaisi siihen päälle. :D 

- Se haju jatkuu täällä.

Kovin suoraviivaista työskentelyä Hessulta ei irronnut, se tarvitsee jonkin verran ohjausta ja rohkaisua, jotta jatkaa haistelua. Vahingosta viisastuneena teen seuraavaksi lyhyemmän ja tuoreemman jäljen. Tällä kertaa jälki vanheni 17h. Hieman herkillä Hessu oli jäljen aikana, jossain ilmeisesti risahti jotain, koska Hessu jähmettyi kesken kaiken kuuntelemaan tarviiko paeta vai voiko metsässä vielä olla. ;) Eihän sitä koskaan tiedä, jos siellä joku murhaaja on edelleen... ;D

- Olipa se homma.

Jäljen päätteeksi Hessu sai hetken rallatella vapaana.

Olipa rankka aamu. :) 

Ensimmäinen näyttely

Kuvat S. Väyrynen

Manu "esiintyi" ensimmäisen kerran Oriveden näyttelyssä 16.7.2016, tuomarina oli Tuula Savolainen. Nuorten luokan uroksia oli yhteensä kolme. Manu oli todella taitava kehässä. En voi ymmärtää, miten noin nuori koira jaksaa keskittyä noin hyvin. Manu suoriutui mallikkaasti ryhmässä ravaamisesta ja omalla vuorollaan seisoi tosi hienosti paikallaan. Manu jopa mitattiin ("se näyttää niin korkealta", tuloksena 60cm), eikä me olla harjoiteltu mittaamista ollenkaan. Manu kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan, vaikka ympärillä häärättiin. Olin ihan mahdottoman ylpeä "pikku"miehestä! :) 

Laatuarvostelussahan ei paljoa hyvää ollut ja me saatiin arvosanaksi tyydyttävä. Pelkäsin, että meidät heitetään kehästä liian rumuuden vuoksi, joten olin oikein iloinen tästä suuresta saavutuksesta. ;) Tuomari tuntui ymmärtävän, että Manu on otettu muuhun käyttötarkoitukseen kuin näyttelyihin ja kysyi, miten koira niissä toimii. No, toimiihan se oikein hyvin. Sen kanssa on mukavaa treenata. Mieltä lämmitti, kun tuomari kehui koiran esittämistä hyväksi ja lopuksi sanoi: "Sulla on siinä hyvin koulutettu koira". Kiitos, onhan sitä pikkusen jo veivattu... Mehän treenattiin seisomista ja ravaamistakin ihan huolella ennen näyttelyä, en viitsi viedä mun rumaa koiraa näytille, jos se ei osaa käyttäytyä... 

Tässä arvio Manusta: 

Kuva T. Hakanen

Manu on tuollainen koipeliini, ikää on nyt siis 16kk ja risat. Eihän tuo nyt niin kamala ole? ;) Painoa oli ennen juhannusta rokotuskäynnillä 33,3kg.

- Vai mitä sanotte? Oonko komea vai komea?

Muita harrastuksia me ei olla ehditty juurikaan harrastamaan. Muutama jälki ollaan käyty ajamassa ja siinä se. Kahdella kertaa Manu on ajanut vieraan tekemää jälkeä ja ihan hyvällä menestyksellä. Motivaatio jäljelle on kohdillaan, Manu laittaa nenää maahan, kun otan sen autosta ja metsään olisi päästävä hetijustnyt. Työskentely on edistynyt ihan hyvin, toki siinä on tekemistä vielä aika tavalla. Vieraan esineisiin Manu reagoi, muttei tuo niitä mulle ilman apuja. Tarkkuudessa on ajoittain puutteita, mutta näitä työstetään pikkuhiljaa. Aiemmin laitoin keppejä enemmän jäljelle, nyt olen laittanut vähemmän, jotta ajamismotivaatio ei laske jäljen aikana liikaa, kun kepille tulo aina katkaisee ajamisen ilon. :)