Valoa jäljen päässä

Jaksan edelleen hämmästellä, miten paita ja peppu Manusta ja Hessusta on tullut. Nämä kaksi nujuavat joka päivä monta kertaa yhdessä sekä sisällä että ulkona, ja Hessu väsyneenä tykkää peruuttaa Manun etutassujen väliin. Lenkillä Manu juoksee edellä ja Hessu kipittää perässä minkä kintuistaan pääsee. :) Olin pikkukoirien kanssa siskollani yötä lapsenvahtihommissa ja kotiin palattuamme Manu ja Hessu aloittivat heti kuulumisten vaihtamisen ja painit. Oli ilmeisen kamalaa olla bestiksestä erossa vajaan vuorokauden verran.

Yhteispäikkärit :)

Manun treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Tottis alkaa olla ohjaajaa tyydyttävällä mallilla ja noutokapulaharjoitteluun on saatu enemmän toistoja. Ohjaajakin on vähän rentoutuneempi noutokapulan kanssa, kun koira alkaa tarjota sitä, mitä siltä halutaan. Enemmän vaan treeniä, niin siitä tulee hyvä.

Jäljen kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta nyt näyttää paremmalta. Tein aiemmin jäljet ruualla ja kepeistä annoin lihapullapalkkaa taskusta. Jäljestäminen oli kauden alussa melkoista juosten kusten-touhua ja totesin, että jotain tarttis tehdä. Muutaman kerran oon tehnyt jäljet täysin ilman ruokaa, mutta keppejä siellä on runsaasti. Aluksi kokeilin ihan lyhyitä pätkiä 3-6 kepillä ja niissä lähinnä harjoiteltiin uutta tyyliä. Ensimmäiset tämän tyyppiset jäljet pääsin tekemään pellolle, toiset tein helpohkoon metsämaastoon. Manusta näki, että yhdessä metsätreenissä jälki oli liian lyhyt kunnon suoritukseen, jossa päästään hyvään työskentelyyn, joten eilen tein jo pidemmän jäljen. Sports trackerin mukaan jäljen pituus oli n. 300m, tosin vähän kyllä epäilen tuota lukua, mielestäni jälki oli lyhyempi. Keppejä jäljellä oli 13 kappaletta.

Joko mennään? Lihapullat taitais maistua. ;)

Manu ajoi jäljen hyvin! Sain jarrutella aika paljon ja ohjaustakin vähän piti tehdä, mutta parin ensimmäisen kepin jälkeen työskentely oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Lähdin sillä asenteella liikkeelle, että lasken kepit vasta jäljen jälkeen eikä haittaa, jos kaikki kepit ei nouse. Manu kuitenkin nosti kaikki kepit ja pari kertaa itse en edes huomannut kepin sijaintia, kun Manu jo alkoi nuuskuttaa, että jossain tässä haiskahtaa keppi. Sain olla ylpeä nuoresta pojasta. :) Lisää näitä treenejä alle, niin päästään taas vähän pidemmälle.

Pätevän kelpaa hymyillä <3