Kaiken karvaiset lapset

Käytiin koko porukka hyvässä säässä lenkillä, joten nappasin kamerankin mukaan. Tässäpä siis joitain otoksia karvalapsista heti aluksi.

Urho 4v oli myös mukana.

Manu pääsi helatorstaina mätsäriin harjoittelemaan missikuvioita. Hermoilin aika paljon kehään menoa, mutta onneksi olimme treenanneet ravaamista ja paikallaan seisomista edellisinä päivinä. Manu esiintyi todella hienosti ikäänsä nähden. Tämä oli siis meidän toinen mätsärikerta, oikeaan näyttelyyn Manu ei vielä ole päässyt. Mätsäri oli todella kiva kokemus, ja siellä oli erittäin hyvin koulutettuja koiria esillä. Mieleen jäi ainakin ruskea labradori uros ja tervueren, jotka esiintyivät erittäin kauniisti ja seisoivat paikallaan rauhallisesti mutta iloisella ilmeellä. :) Siitä sitten mallia ja lisää koulutusta Manulle! Ei pitäisi aliarvioida tuota näyttelymaailmaakaan, kyllä sinnekin kehiin kannattaa ihan kunnolla treenata, ainakin jos haluaa menestyä.

Manu nauttii kaikesta tekemisestä täysillä :)

Eilen illalla innostuin tottistamaan Manun kanssa viereisellä kentällä. Manu oli tosi hyvä. Aluksi jätin kentän päähän super palkan eli ison punaisen pallon eteenmenoa varten, ja sen jälkeen mentiin keskemmälle kenttää tekemään ensin muita asioita. Seuraaminen on edistynyt jo jonkin verran, ja perusasennon paikka on parempi eli taaempana kuin aiemmin. En ollut tajunnutkaan, että olen opettanut koiran liian eteen, onneksi sain siitä palautetta. Otettiin siis hieman takapakkia Esan semmassa ja sen jälkeen, mutta lopussa kiitos toivottavasti seisoo ja seuraaminen on korrektia. Otin muutamat jäävät myös, ja sitten ongelman kimppuun eli noutoon.

Noudosta on tullut jonkin asteinen ongelma mulle itselle. Edellisen koiran kanssa en saanut noutoa kovinkaan hyvälle mallille  ja Manun kanssa on ollut ongelmia myös. No, päätin kuitenkin lähteä kouluttamaan noutoa niin, että kapula on palkka jota revitään ja josta taistellaan, ja siihen oheen opetellaan rauhavaihe, jolloin kapula pysyy rauhallisesti suussa. Aluksihan tämä meni ihan v***iksi, Manu ei rauhoittunut ollenkaan ja mun kädet huusi hoosiannaa, kun roikuin kapulassa vaikka sormissa ei suurin piirtein ollut tuntoa. Kannatti roikkua! Eilen sain tehtyä useamman rauhavaiheen, jolloin Manu oikeasti rauhottui ja puri kapulaa siivosti. Sain Manun myös istumaan rauhavaiheen aikana niin, että menin hetkeksi ihan koiran eteen seisomaan kuten luovutusasennossa, ja siitä taas megabileet ja taistelu käyntiin. Olen tosi tyytyväinen edistykseen, toivottavasti tämä nyt jatkossakin onnistuu ilman suurempia ongelmia.

Lopuksi tein pari kertaa eteenmenoa pusikossa lymyilevälle pallolle. Manu osasi hienosti juosta pallon luokse, vaikka ihan tuon tyylistä treeniä ei ole aiemmin juuri tehty. Ensi kerralla voisin sitten kiltisti tyytyä yhteen eteenmenoon, jotta päästään tuosta pallon näkyvästä viennistä eroon. Kai se vähemmälläkin auttamisella osaa juosta suoraan... ;) 

Manu ja super palkka, ihanan iso pallo :)

Jotta elämä ei olisi liian hauskaa ja helppoa, huomasin treenin jälkeen, että toisen etutassun jarruanturasta puuttuu palanen. Tassuvammat on ärsyttäviä, vaikkakin aika helppo hoitoisia, jos ei käy isompaa vahinkoa. Nyt sitten hoidetaan tassua ja eletään rauhallisesti, jotta haava paranee nopeasti ja päästään taas touhuamaan vauhdikkaampia juttuja.

Onni on ystävä, joka auttaa ikävyyksien yli. <3