torstai 10. maaliskuuta 2016

Manu tänään 1v!

Niin se aika vierähtää, että Manulla on jo ensimmäiset synttärit. Eilen otettiin tottista ja sain kuvausapua, joten tässä tulee kuvapläjäys treeneistä. :) Manu oli eilen aivan ylivireessä. Se ilmeisesti innostui siitä, kun mentiin autolla treeneihin. Ennen treenien alkua Manu haukkui sitä sun tätä, ihan vaan koska oli niin siistii ja koska ei tiennyt, miten päin olisi ollut. Otin kolme kierrosta tottista, ja vihdoin kolmannella rundilla Manu alkoi olla lähempänä normaalia. Tottiksen teki kyllä hienosti joka kerta, mutta palkan saatuaan haukkui ja murisi aivan yli äyräiden. Mölyminen ei varsinaisesti ollut ongelma, mutta tuollaista ylivirettä ei kyllä kaivata, varsinkaan missään kokeessa. Alkaa pian vuotamaan kesken liikkeidenkin, jos tuohon tilaan pääsee tosta vaan.

Sivu. Tästä näkyy, miten pidän palkkaa näkyvillä. 
Kainalopalkka ei tuottanut toivottua tulosta, 
joten keksin oman tavan pitää palloa, ja se toimii.



Sehän on seuratessa melko suora, vaikka ite sanonkin. :D Kuvista huomaa, että vähän "kaadun" koiran päälle. Pitänee muuttaa asia pikimmiten.


Liikkeestä maahan meno. 

Palkka!! Jeeeee!

Myös lainakoiraa pääsin treenaamaan eilen pitkän tauon jälkeen. Sillä on kyllä herneet kolahdellu oikein urakalla, ja sen kanssa on kiva tehdä tottista. Ella oppii koko ajan, ja nyt se kykenee rauhoittumaan paremmin kuin alussa. Ella on aika vilkas sählääjä ja sen kanssa pitää tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, jotta se jaksaa tehdä ja keskittyä. Ekoissa treeneissä luotiin pitkälti suhdetta ja pidettiin hauskaa, nyt siltä voi jo odottaa vähän enemmän, kun tiedän mihin se oikeesti treeneissä pystyy. Ensimmäisen kierroksen tein nakkitottista ja sen päätteeksi leikittiin narupallolla. Leikkiminen ei ole vieläkään Ellalle helppoa, mutta pikkuhiljaa se alkaa tarjota palloa mulle. Toisen kierroksen tein ihan simppeleitä harjoituksia pelkällä pallolla, ja sekin onnistui kunhan ei yritetty liikaa. Tein ihan muutaman toiston, jotta voidaan lopettaa onnistumisen ja koira ei väsy liikaa. Lopuksi vielä leikittiin pallolla ja "hengailtiin", jotta tottuu oleen mun lähellä ja oppii, että siinä on ihan mukavaa eikä palkan kanssa tarvitse lähteä kauas pitämään omaa kivaa. 



keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Uutta ja ihanaa

Hetki on kerennyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. En jaksanut kirjoittaa treeneistä, kun ne polki lähinnä paikallaan. Miehen pikkukoiran kanssa on riittänyt huolta ja murhetta. No, nyt on taas jotain mukavaa kerrottavaa. Manun kanssa on pari kertaa pulkkailtu, ja se on vaan huisin hauskaa! :) Ihanaa, kun on ollut lunta ja sopivia kelejä. Piakkoin mennään taas tuplavaljakolla, kunhan saadaan aikataulut sopimaan Ellamiinin omistajan kanssa.

Tottis on vihdoin mennyt eteenpäin. Yhtenä iltana viikko-pari sitten meinasi hermo kärähtää Manuun kesken lenkin, kun piti taas jotain koiraa kytätä ja olla suurtakin suurempi. Mietin, että tässä olisi paikka "tottissulkeisille", mutta kun koira ei osaa mitään, niin mistä mä ne sulkeiset sille pidän. Mulla ei ollut palloa eikä mitään muutakaan palkkaa mukana, mutta kokeilun vuoksi käskin sivulle pienin avuin ja sehän toimi! Manu myös pienten sulkeisten jälkeen oli paremmin kuulolla lenkillä, joten oli siitä muutenkin hyötyä. Kotipihassa on sitten tottista väännetty jo useita kertoja tuon jälkeen, ja ilokseni voin kertoa, että Manu OSAA seurata! :) Vihdoin. HUH. Pitäisi uskaltaa yrittää enemmän, niin homma etenisi vähän nopeammin... ;)

Me päästiin myös hallitreenaamaan yhden porukan kautta, jossa olisi tarkoituksena treenata ainakin jälkeä ja pk-hakua. Ollaan vasta kerran käyty hallissa, mutta ehkä menemme toisenkin kerran. Oli ihan mukavaa vaihtelua treenata väljemmissä sisätiloissa, ja Manullehan (ja itse asiassa mullekin) se oli uusi kokemus. Vähän sisälle kävellessä Manulla oli karvat pystyssä tyyliin "täällä haisee koira", mutta sen jälkeen kaikki meni tosi hyvin. Olin ekstratarkkana, ettei vaan lorota jonnekin, mutta onneksi moista aivopierua ei tullut teinille mieleen. Kuvia mulla ei ole treeneistä eikä valitettavasti videookaan. Täytyy katsoa, jos saisin kaverin kuvaamaan joku kerta, niin voisin jotain julkaistakin.

Sitten lisää uutta ja ihanaa. Meille tuli pentu! Haimme viime viikonloppuna bostoninterrierin Uudeltamaalta. Tyypin viralliseksi nimeksi tulee Ingefal's Perrier Jouet. Kotona tyyppiä kutsutaan nimellä Hessu (ja Hepsu ja Hepsutin). Mieheni sanoja lainatakseni "meille ei kolmatta koiraa tule". Voin kertoa, että olen yrittänyt. ;) Pitkään ja hartaasti, tosin eri rotua. No, tilanne muuttui sen jälkeen, kun mieheni ranskis kävi kuvissa, ja rangasta löytyi sitten ihan riittämiin vikoja. Mies totesi, että nyt aletaan pikkuhiljaa katsella toista pientä koiraa joukon jatkoksi. Mietittiin vaikka ja mitä rotuja, mutta bostoni hilautui ensimmäiselle sijalle. Tarkoituksena oli saada kiva pikkukoira, erityisesti kivalla luonteella, lyhyt karva, oikeasti pieni eikä mikään 15kg... Useiden mutkien kautta löysimme Hessun kasvattajan, ja siitähän se sitten lähti. :)


Hessu on aivan mielettömän söpö. <3 Unta riittää aika tavalla vielä. Yleensä Hessu mesoo 1,5h ja sitten tulee nukkumatti. Mesoomisella tarkoitan sitä, että Hessu on hampaat kiinni jossain koko ajan. Repii, raastaa ja riehuu minkä ehtii. Ja on söpö. ;) Luonteeltaan Hessu vaikuttaa toistaiseksi erittäin reippaalta, erittäin rohkealta (ehkä jopa liian), saalistaa lelua todella pontevasti.. Aika kiva paketti!


Hessu tykkää olla sylissä, kun väsy alkaa lähestyä. En voi vastustaa tuota naamaa. :D Oon ihan pehmo.


Valvotusti Hessu on saanut leikkiä Manun kanssa. Manua arvelutti pieni "mikä toi on" parin päivän ajan. Nyt Manukin on tajunnut, että Hessu on reipas koiran alku, joka tykkää touhuta ja leikkiä. Kokoeroa Manulla ja Hessulla on 29kg ja innostuessaan Manu voi olla aika raju, joten leikkisessiot pidetään toistaiseksi täysin valvonnan alla.

Niin tosiaan PS. Manu painaa viimeisimmän punnituksen mukaan 31kg, ikää on vielä alle 1v. Synttärit on ihan kohta.