Kuvia

 Manusta on viimeksi otettu sivukuva alle puolivuotiaana, joten oli korkea aika ottaa uusi. Manulla on ikää kuvassa 13kk. Manu seisoi kuvaushetkellä vähän epäkorrektisti, mutta jotain tuosta kai näkee. Manu joutuu mätsäriin pikapuoliin, jotta saadaan oikeetakin poseerausta harjoiteltua. :) Ajattelin, että heinäkuussa voitaisiin käydä Oriveden näyttelyssä kokeilemassa onnea.

Vasemmalla Manun isomummo Madelief's Blondi 9v1kk

Manu pääsi pitkästä aikaa isomummonsa (ja Ellan) kanssa juoksemaan. Blondia on ilo seurata, se on edelleen elämänsä kunnossa ja juoksee lenkillä lähes samat kurvit kuin nuoremmatkin. Toki "järkeä" on vähän päässä, ettei nyt ihan joka kruisailuun lähde nuorison perässä, mutta nuorekas ja terve mummo on edelleen. :) Blondi on kooltaan aika mini, painoa on noin 22kg, joten näyttää aika pieneltä Manun vierellä.

Manu kävi ensimmäistä kertaa juoksemassa pyörän edellä ja vierellä. Nätisti sivulla juokseminen ei ole selvästikään Manun juttu, joten jatkossa Manu juoksee edellä vetovermeissä tai täysin irti. Tilasin jo vetoadapterin pyörään, jotta vedot saadaan tehtyä järkevästi. Manulla oli lenkillä menohaluja vaikka muille jakaa... Onneksi sentään kotona Manu näytti siltä, että jotain on tehty ja uni maittoi.

Me ollaan ulkoiltu säällä kuin säällä. Pieni vesisade ei tunnu missään!

Täysii täysiiiii!

Hessukin on käynyt metsälenkeillä. Häiriöttömässä ympäristössä Hessun uskaltaa päästää irti, ja siellä ollaankin harjoiteltu luoksetuloa. Kuvassa on Hessun taidonnäyte, kuinka kiireellä bossu juoksee namin toivossa. :D Kotona Hessu on kokeillut vähän istumista ja seisomista. Vihdosta viimein Hessu on alkanut tajuaan, että namin nähdessään ei tarvitse hyppiä kuin pieni rusakko ympäri huushollia... On hieman haastavaa opettaa tuollaista elohiirtä pysymään nätisti paikallaan.

Tottista Esan kanssa

Meillä oli lauantaina itse järjestetty tottissemma Esa Tapion kanssa. Treeniaikaa oli kentän puolesta klo 9-17 ja aikalailla koko se aika oltiin paikalla, mitä nyt syömässä käytiin päivällä. Ajattelin, että Manun kanssa otetaan aiheeksi ihan seuraaminen, jotta kuulen mitä mieltä Esa on meidän touhusta. Kuten arvasin, sieltä löytyi paljonkin mielipiteitä ja hyvä niin!

Seuraamista työstettiin ihan perusasennosta ja aluksi yhden askeleen kanssa. Manu on todella suuntautunut palkalle ja nyt se pitäisi saada tekemään töitä ohjaajalle eli mulle, ja saalispalkka tulee vasta lauman jälkeen. Tässä kuvassa ei vielä näy palkan uusi paikka vasemmassa kädessä. Näytin aluksi seuraamista meidän tyylillä, ja siinä on siis vikana sekä koiran "työtyyli" että palkkauksen suunta. Olen palkannut Manua vasemmasta takataskusta, mutta siinä on se vika, että Manu kiertää palkalle oikealle vaikka siis heitän vasemmalle... Manun ryntäämisuunnasta johtuen se seuraamisessa alkaa aueta ja poikittaa, koska se valmistautuu lähtemään oikean kautta pallolle. Jatkossa palkan on tultava niin, että koira oppii lähtemään vasemmalle, jotta vältytään poikittamisen vahvistumiselta.

Yllä olevassa kuvassa on muuten asiat oikein, mutta pallokäden ranteen pitää kääntyä vielä niin, että Manu ei näe palloa ihan koko aikaa ja siten Manun on helpompi keskittyä ohjaajaan. Ranteen asento tuntuu jokseenkin luonnottomalta, mutta ehkä se ajan kanssa luonnistuu paremmin. Ranteen kääntämisellä oli selkeä vaikutus keskittymiskykyyn, kun pallo ei koko ajan houkuttele katsomaan muualle. Liinapakotteiden avulla Manulle kerrotaan, että "hei, sä katsot mua" ja kehulla kerrotaan, että nyt teit oikein.

Kaikessa palkkaamisessa mun tulee muistaa, että laumalla vahvistetaan oikea toiminta ja vasta viimeisenä tulee pallo. Esa kehui Manua hyvin saalisviettiseksi ja erittäin pallo-orientoituneeksi, joten saalistiltti here we come, jos laumaa ei oteta heti paikalla ykkösrooliin. Noin sivuhuomautuksena sanottakoon, että toinen paikalla ollut maalimies oli aivan fiiliksissä, kun palkkasin Manun ensimmäisen kerran. Tais labbis tehdä vaikutuksen! ;) Manussa on kyllä saalisviettiä, taistelutahtoa ja miellyttämishalua isolla kauhalla annettuna. <3

Tässä kuvassa on jälleen asiat muuten oikein, mutta ranne on väärin... Onneksi asia tuli sen verran painokkaasti puheeksi, että jatkossa muistan ranteenkin kääntämisen oikeaan asentoon. Manun suoruudesta perusasennossa olen hieman ylpeä, siihen on panostettu ja se nähtävästi on kannattanut. Kunhan en pilaisi sitä myöhemmin. Niin ja se täytyy sanoa, että toisin kuin pelkäsin, Manun tunnetila oli kentällä ok. Pelkäsin, että ylivire puskee aivan yli äyräiden, mutta tällä kertää siltä onneksi vältyttiin.

Lopuksi otin maahanmenoa peruuttaen. Mielestäni maahanmeno on alkanut hidastua, ja Manulle on vahvistunut mieleen istumisen kautta maahan laskeutuminen. Haluan, että Manu menee etupää edellä nopeasti maahan. Muuten meidän tekeminen oli ok, mutta taas se laumavietin merkitys pitää muistaa... Mun pitää kehua koiraa, kun se menee maahan, mutta pallo lentää vasta sitten, kun Manu katsoo mua eikä palloa.

Jatkossakin palkkaussuunta seuraamisessa on vasemmalle taakse, mutta tosiaan (Esan sanoin) blondille pitää näyttää ensin etukautta, että "hei täällä pallo, seuraa tätä" ja siitä vasta pallo lentää vasempaan. Esa ideoi, että jatkossa edistymisen jälkeen pallo siirtyy mun selkään magneetilla/naruvirityksellä, ja Manulle pitää opettaa palkkaukseen meneminen niin, että se peruuttaa suorana mun taakse ja hakee palkan. Ja viimeisenä askeleena "ennen koetta" palkka on mun oikeassa kädessä, ja vapautuksesta Manu saa peruuttaa mun taakse ja iskeä palloon kiinni.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että Esa oli aivan huippu! :) Meillä oli tosi kiva päivä kentällä ja oppia tuli todella paljon. Sain paljon uutta mietittävää muidenkin treeneistä ja voin sanoa, että rahalle todellakin sai vastinetta. Suosittelen siis ehdottomasti menemään Esan silmän alle tai kutsumaan hänet koutsiksi omaan porukkaan. Meidän ryhmässä oli treenaamassa (tottista/puruja) dobermanneja, holsku, sakemanneja, mali ja labbis. Kaikille saatiin hyvä treeni aikaiseksi. :)

Kevät on täällä

Meillä on sujunut ihan kivasti pennun tultua taloon. Ranskis ei pennusta juurikaan välitä, mutta Manusta on tullut "äiti" Hessulle. :D Manu jaksaa leikkiä Hessun kanssa monta kertaa päivässä, lähinnä makaa selällään ja Hessu riehuu kuin mikäkin apina. Muutaman kerran ovat nukkuneetkin kimpassa, mutta välillä laitetaan Manu portin taakse nukkuun, niin Hessukin rauhoittuu nopeammin. Hessu kävi jo ekoilla rokotuksilla ja minimacho suhtautui ihmisiin ja paikkaan avoimesti. Yllättäen kaikki halusivat paapoa Hessua (koska niiiiiiiiiin söpö), Hessu pääsi lääkärinkin syliin hetkeksi. Rokotus annettiin siinä vaiheessa, kun Hessu kuorsasi mun käsissä tutkimuspöydällä... :) Rankkaa tuo reissaaminen.

Hessu nukahti "äipän" kylkeen :)

Pääsiäisen paikkeilla käytiin Hessun kanssa tyttöranskiksen luona kylässä. Tyypit leikki ja paini kaksi tuntia yhtä soittoa. Kannoin hyyyyvin väsyneen pennun autoon. Hessu oli sielläkin kuin kotonaan, reipasta pikkumiestä ei ahdista mikään. Viime viikonloppuna Hessu pääsi mun siskon luo kylään, siellä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja tietysti naapureidenkin lapset tavattiin pihalla. Hessu oli aivan innoissaan! Paljon pieniä kavereita, voisko ihanampaa olla? :) Lapset tykkäsivät Hessusta kovasti, ja siskonpoika olikin seuraavana aamuna kysynyt, milloin voivat tulla Hessun luo kylään. :D

Hessulla on aika hyvät unenlahjat, varsinkin päiväuniaikaan Hessu on melkoinen unikeko.  Hessu rrrrakastaa lämpöä ja läheisyyttä, ja sitä kun saa hetkeksi, niin tuo ei herää sitten millään. Yleensä lattialle nostaminen saa herraan vipinää, mutta aina sekään ei auta. 

- Nousen ihan just..... tai en oikeestaan jaksa.

Manun kanssa on tullu treenattua jotain aikalailla päivittäin. Alkaa vähän olla kevättä koiraharrastajan rinnassa. ;) Jäljellä ei vielä olla käyty, mutta tottista, esineruutua ja damitreeniä on tehty. Jäljelle olisi kova hinku jo ja vähän olen kattonut paikkaa, mihin kävisin ekan jäljen tallaamassa. Kevään ensimmäinen esineruutu oli melko hyvä, tai no, pitäisi varmaan sanoa hyvä/erittäin hyvä. Olihan se tauon jälkeen hyvä, koira oli kivan aktiivinen ja lopulta ne kaikki esineet tuli mun käteen. Odotukset oli tietysti korkealla, mutta eihän nuori koira vielä ole konkari ja tosiaan pitkä tauko takana. ;) 

Manu dami suussa, niin onnellinen pieni koira :) 

Niin ja itse asiassa pari ukkoakin Manu kävi "löytämässä" metsästä! Me ollaan yhdessä treeniryhmässä mukana ja siellä päästiin hakuharrastajan silmän alle, joten heti oli pakko käyttää tilanne hyväksi. Manu oli ihan super, se on luonnonlahjakkuus nenähommissa. Manu on viime kesänä kasvattajan leirillä kokeillut hakua, lähinnä pelastuspuolen oppien mukaan, ja nyt sitten tämä oli toinen kerta, kun Manu pääsi etsimään ihmisiä. Manu oli pitkässä liinassa ja kävelytin sitä metsässä maalimiehen suunnalle ilman sen kummempaa ohjausta. Kun Manu sai maalimiehestä vainun, päästin irti. Sinne se juoksi maalimiehen luokse ja siitä sai vielä palkankin! Vähänkö oli labbispojalla kivaa! Haku vaikuttaa sen verran kivalta lajilta, että sitä me voitais sitten isona harrastaa ihan oikeesti tuon metsäjäljen lisäksi.

Manu näyttää aivan isomummoltaan näissä kuvissa, poika on aivan emälinjansa näköinen :) 

 

Aloin suunnitella Manun näyttelyuraa uudemman kerran. Manun piti tehdä debyytti Jyväskylän näyttelyssä syksyllä, mutta loukkasin itseni, ja niin me ei sitten päästy reissuun ollenkaan. Kesällä olisi lähitienoilla useampikin näyttely ja ajattelin Manun ilmoittaa ainakin 1-2 näyttelyyn. Odotukset ei ole tuloksen suhteen kovinkaan korkealla, mutta H olisi kiva saada edes jostain. Osa tuomareista ilmeisesti arvostaa metsästyskoiria, joten toivoa on... Manu ei kyllä metsästä, mutta käyttökoira se silti on.

Nyt lauantaina meillä on oman porukan tottissemma. Koutsiksi tulee Esa Tapio ja kentällä ollaan aamusta iltapäivään asti. Kivaa, kivaa, kivaa! :) Manun kanssa taidetaan ottaa työn alle tottisliikkeet niin, että palkka ei ole näkyvillä. Sitä on nyt pari kertaa tehty ja haluaisin tarkistuttaa, että kaikki menee suht ok ennen kuin jatketaan pidemmälle.