Vetooooo!

Nyt meillä on vetovarusteet ja pulkka! Kävimme lainakoiran omistajan kanssa hakemassa idioottisille kaksosille vetovarusteet Lielahden Teemeristä. Saimme Teemerissä todella hyvää palvelua, ja kaikkiin keksimiimme kysymyksiin saatiin vastaus. Meitä ei myöskään pidetty tyhminä, vaikka olimme aivan keltanokkina ostoksilla. Molemmille koirille ostettiin Non-Stopin säädettävät valjaat, ja sen lisäksi sitten muuta tarviketta yksin vetoon, kahden koiran vetoon, eri vetolajeihin... Myyjältä saatiin ohjeet myös koirien syöttöön, juottoon ja palautumiseen. Saamillamme ohjeilla päästään harrastuksessa jo pitkälle. :) Tarkoituksena ei ole kilpaurheileminen vaan hauska harrastus, joten ihan pro-meininkiä ei ole tiedossa. :) Myös pulkka piti käydä ostamassa, kun aikuisiällä ei ole pulkalle ollut tarvetta. Onneksi metallijalaksinen pulkka löytyi marketin hyllyltä parillakympillä. Ei haittaa, vaikka se menisi rikkikin, kun ei ole hinnalla pilattu. Pulkka mahtuu myös autoon helpommin kuin esimerkiksi kickspark, joten tämä toimii meille hyvin.

Intoa puhkuen aloitin heti samana iltana vetoharjoittelun Manun kanssa. Olin ihan kävellen liikenteessä, mutta Manulle puin valjaat ja laitoin joustoliinan perään. Pallon avulla harjoittelimme veto-käskystä liikkeelle lähtemistä hiljaisella kävelytiellä... Touhuhan oli aivan hulvattoman hauskaa sekä varmasti hölmön näköistä, mikäli joku pääsi todistamaan meidän puuhailuja. :D Itse juoksin Manun perässä minkä kintuistani pääsin ja juoksuhan ei todellakaan ole mun juttu... Mutta voi sitä riemua, kun koira innostui vetämään ja mentiin kovaaaaa! :)

Seuraavana päivänä tehtiin samanlaiset vetoharjoitukset juosten dobermannin kanssa, ja heti perään kaksi koiraa rinnakkain, tosin eri liinoissa vielä, ja käskyä vetää. Oli meinaan työ ja tuska pysyä perässä, siinä ei paljoa tarvitse liinoissa roikkujan juosta, kun kaksi koiraa starttaa! Seuraavaksi nostettiin pulkka autosta ja minä laitoin ratsastuskypärän päähän... ja sitten vaan koirat pulkan eteen ja sama pulkan kanssa. Aluksi homma vähän takkusi, ja Manu ei voinut ymmärtää, että tässäkin kuuluu vetää. Onneksi Ellamiinilla kuitenkin välähti ("juokseminen on toinen nimeni") ja se kiskaisi Manunkin liikkeelle. Ellan avulla Manukin hiffasi, että pulkkaa ei tarvitse sen enempää ihmetellä ja sitten mennnääääääääään!

Tässä jo kelpaa hymyillä, kun homma alkoi sujua. :) Koirilla on kopat päässä, koska kummankin tunteet alkoi kuumua liikkeelle lähdössä. Yhtäkään onnettomuutta ei sattunut! Ei ollut edes läheltä piti-tilannetta ja hyvä niin. Mulla meni lunta suuhun, kun huusin koko ajan "vetoovetooo" ja "hyyyväääää" ja koirien tassut sinkosivat lunta ilmaan. :D

Treenit pidettiin lyhyenä, kun kumpikaan koira ei ole tottunut vetotouhuihin. Vetopäivän jälkeen kelit ovatkin olleet paljon huonommat, joten toista treeniä ei olla päästy tekemään. Toisaalta treenien vähyys ei ole mitenkään haitaksi, Manu on vielä nuori, ja kokemattomia koiria ei pidä liikaa rasittaa. 

Tässä kuvassa sama tie talvisempana. Voi kun tuon maiseman saisi vielä tänä talvena! :)

Jotta elämä ei olisi pelkkää treeniä ja pilkunviilausta, meillä on suunitteilla päiväpatikointi Seitsemiseen. Sinne lähdetään vasta keväällä lumien sulettua, mutta ainakin on jo hyvin suunniteltu... :) Kesällä olisi kiva tehdä telttaretkikin jonnekin, mutta sen toteutusta pitää pohtia vähän tarkemmin.