Valoa jäljen päässä

Jaksan edelleen hämmästellä, miten paita ja peppu Manusta ja Hessusta on tullut. Nämä kaksi nujuavat joka päivä monta kertaa yhdessä sekä sisällä että ulkona, ja Hessu väsyneenä tykkää peruuttaa Manun etutassujen väliin. Lenkillä Manu juoksee edellä ja Hessu kipittää perässä minkä kintuistaan pääsee. :) Olin pikkukoirien kanssa siskollani yötä lapsenvahtihommissa ja kotiin palattuamme Manu ja Hessu aloittivat heti kuulumisten vaihtamisen ja painit. Oli ilmeisen kamalaa olla bestiksestä erossa vajaan vuorokauden verran.

Yhteispäikkärit :)

Manun treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Tottis alkaa olla ohjaajaa tyydyttävällä mallilla ja noutokapulaharjoitteluun on saatu enemmän toistoja. Ohjaajakin on vähän rentoutuneempi noutokapulan kanssa, kun koira alkaa tarjota sitä, mitä siltä halutaan. Enemmän vaan treeniä, niin siitä tulee hyvä.

Jäljen kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta nyt näyttää paremmalta. Tein aiemmin jäljet ruualla ja kepeistä annoin lihapullapalkkaa taskusta. Jäljestäminen oli kauden alussa melkoista juosten kusten-touhua ja totesin, että jotain tarttis tehdä. Muutaman kerran oon tehnyt jäljet täysin ilman ruokaa, mutta keppejä siellä on runsaasti. Aluksi kokeilin ihan lyhyitä pätkiä 3-6 kepillä ja niissä lähinnä harjoiteltiin uutta tyyliä. Ensimmäiset tämän tyyppiset jäljet pääsin tekemään pellolle, toiset tein helpohkoon metsämaastoon. Manusta näki, että yhdessä metsätreenissä jälki oli liian lyhyt kunnon suoritukseen, jossa päästään hyvään työskentelyyn, joten eilen tein jo pidemmän jäljen. Sports trackerin mukaan jäljen pituus oli n. 300m, tosin vähän kyllä epäilen tuota lukua, mielestäni jälki oli lyhyempi. Keppejä jäljellä oli 13 kappaletta.

Joko mennään? Lihapullat taitais maistua. ;)

Manu ajoi jäljen hyvin! Sain jarrutella aika paljon ja ohjaustakin vähän piti tehdä, mutta parin ensimmäisen kepin jälkeen työskentely oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Lähdin sillä asenteella liikkeelle, että lasken kepit vasta jäljen jälkeen eikä haittaa, jos kaikki kepit ei nouse. Manu kuitenkin nosti kaikki kepit ja pari kertaa itse en edes huomannut kepin sijaintia, kun Manu jo alkoi nuuskuttaa, että jossain tässä haiskahtaa keppi. Sain olla ylpeä nuoresta pojasta. :) Lisää näitä treenejä alle, niin päästään taas vähän pidemmälle.

Pätevän kelpaa hymyillä <3

Kaiken karvaiset lapset

Käytiin koko porukka hyvässä säässä lenkillä, joten nappasin kamerankin mukaan. Tässäpä siis joitain otoksia karvalapsista heti aluksi.

Urho 4v oli myös mukana.

Manu pääsi helatorstaina mätsäriin harjoittelemaan missikuvioita. Hermoilin aika paljon kehään menoa, mutta onneksi olimme treenanneet ravaamista ja paikallaan seisomista edellisinä päivinä. Manu esiintyi todella hienosti ikäänsä nähden. Tämä oli siis meidän toinen mätsärikerta, oikeaan näyttelyyn Manu ei vielä ole päässyt. Mätsäri oli todella kiva kokemus, ja siellä oli erittäin hyvin koulutettuja koiria esillä. Mieleen jäi ainakin ruskea labradori uros ja tervueren, jotka esiintyivät erittäin kauniisti ja seisoivat paikallaan rauhallisesti mutta iloisella ilmeellä. :) Siitä sitten mallia ja lisää koulutusta Manulle! Ei pitäisi aliarvioida tuota näyttelymaailmaakaan, kyllä sinnekin kehiin kannattaa ihan kunnolla treenata, ainakin jos haluaa menestyä.

Manu nauttii kaikesta tekemisestä täysillä :)

Eilen illalla innostuin tottistamaan Manun kanssa viereisellä kentällä. Manu oli tosi hyvä. Aluksi jätin kentän päähän super palkan eli ison punaisen pallon eteenmenoa varten, ja sen jälkeen mentiin keskemmälle kenttää tekemään ensin muita asioita. Seuraaminen on edistynyt jo jonkin verran, ja perusasennon paikka on parempi eli taaempana kuin aiemmin. En ollut tajunnutkaan, että olen opettanut koiran liian eteen, onneksi sain siitä palautetta. Otettiin siis hieman takapakkia Esan semmassa ja sen jälkeen, mutta lopussa kiitos toivottavasti seisoo ja seuraaminen on korrektia. Otin muutamat jäävät myös, ja sitten ongelman kimppuun eli noutoon.

Noudosta on tullut jonkin asteinen ongelma mulle itselle. Edellisen koiran kanssa en saanut noutoa kovinkaan hyvälle mallille  ja Manun kanssa on ollut ongelmia myös. No, päätin kuitenkin lähteä kouluttamaan noutoa niin, että kapula on palkka jota revitään ja josta taistellaan, ja siihen oheen opetellaan rauhavaihe, jolloin kapula pysyy rauhallisesti suussa. Aluksihan tämä meni ihan v***iksi, Manu ei rauhoittunut ollenkaan ja mun kädet huusi hoosiannaa, kun roikuin kapulassa vaikka sormissa ei suurin piirtein ollut tuntoa. Kannatti roikkua! Eilen sain tehtyä useamman rauhavaiheen, jolloin Manu oikeasti rauhottui ja puri kapulaa siivosti. Sain Manun myös istumaan rauhavaiheen aikana niin, että menin hetkeksi ihan koiran eteen seisomaan kuten luovutusasennossa, ja siitä taas megabileet ja taistelu käyntiin. Olen tosi tyytyväinen edistykseen, toivottavasti tämä nyt jatkossakin onnistuu ilman suurempia ongelmia.

Lopuksi tein pari kertaa eteenmenoa pusikossa lymyilevälle pallolle. Manu osasi hienosti juosta pallon luokse, vaikka ihan tuon tyylistä treeniä ei ole aiemmin juuri tehty. Ensi kerralla voisin sitten kiltisti tyytyä yhteen eteenmenoon, jotta päästään tuosta pallon näkyvästä viennistä eroon. Kai se vähemmälläkin auttamisella osaa juosta suoraan... ;) 

Manu ja super palkka, ihanan iso pallo :)

Jotta elämä ei olisi liian hauskaa ja helppoa, huomasin treenin jälkeen, että toisen etutassun jarruanturasta puuttuu palanen. Tassuvammat on ärsyttäviä, vaikkakin aika helppo hoitoisia, jos ei käy isompaa vahinkoa. Nyt sitten hoidetaan tassua ja eletään rauhallisesti, jotta haava paranee nopeasti ja päästään taas touhuamaan vauhdikkaampia juttuja.

Onni on ystävä, joka auttaa ikävyyksien yli. <3

Kuvia

 Manusta on viimeksi otettu sivukuva alle puolivuotiaana, joten oli korkea aika ottaa uusi. Manulla on ikää kuvassa 13kk. Manu seisoi kuvaushetkellä vähän epäkorrektisti, mutta jotain tuosta kai näkee. Manu joutuu mätsäriin pikapuoliin, jotta saadaan oikeetakin poseerausta harjoiteltua. :) Ajattelin, että heinäkuussa voitaisiin käydä Oriveden näyttelyssä kokeilemassa onnea.

Vasemmalla Manun isomummo Madelief's Blondi 9v1kk

Manu pääsi pitkästä aikaa isomummonsa (ja Ellan) kanssa juoksemaan. Blondia on ilo seurata, se on edelleen elämänsä kunnossa ja juoksee lenkillä lähes samat kurvit kuin nuoremmatkin. Toki "järkeä" on vähän päässä, ettei nyt ihan joka kruisailuun lähde nuorison perässä, mutta nuorekas ja terve mummo on edelleen. :) Blondi on kooltaan aika mini, painoa on noin 22kg, joten näyttää aika pieneltä Manun vierellä.

Manu kävi ensimmäistä kertaa juoksemassa pyörän edellä ja vierellä. Nätisti sivulla juokseminen ei ole selvästikään Manun juttu, joten jatkossa Manu juoksee edellä vetovermeissä tai täysin irti. Tilasin jo vetoadapterin pyörään, jotta vedot saadaan tehtyä järkevästi. Manulla oli lenkillä menohaluja vaikka muille jakaa... Onneksi sentään kotona Manu näytti siltä, että jotain on tehty ja uni maittoi.

Me ollaan ulkoiltu säällä kuin säällä. Pieni vesisade ei tunnu missään!

Täysii täysiiiii!

Hessukin on käynyt metsälenkeillä. Häiriöttömässä ympäristössä Hessun uskaltaa päästää irti, ja siellä ollaankin harjoiteltu luoksetuloa. Kuvassa on Hessun taidonnäyte, kuinka kiireellä bossu juoksee namin toivossa. :D Kotona Hessu on kokeillut vähän istumista ja seisomista. Vihdosta viimein Hessu on alkanut tajuaan, että namin nähdessään ei tarvitse hyppiä kuin pieni rusakko ympäri huushollia... On hieman haastavaa opettaa tuollaista elohiirtä pysymään nätisti paikallaan.

Tottista Esan kanssa

Meillä oli lauantaina itse järjestetty tottissemma Esa Tapion kanssa. Treeniaikaa oli kentän puolesta klo 9-17 ja aikalailla koko se aika oltiin paikalla, mitä nyt syömässä käytiin päivällä. Ajattelin, että Manun kanssa otetaan aiheeksi ihan seuraaminen, jotta kuulen mitä mieltä Esa on meidän touhusta. Kuten arvasin, sieltä löytyi paljonkin mielipiteitä ja hyvä niin!

Seuraamista työstettiin ihan perusasennosta ja aluksi yhden askeleen kanssa. Manu on todella suuntautunut palkalle ja nyt se pitäisi saada tekemään töitä ohjaajalle eli mulle, ja saalispalkka tulee vasta lauman jälkeen. Tässä kuvassa ei vielä näy palkan uusi paikka vasemmassa kädessä. Näytin aluksi seuraamista meidän tyylillä, ja siinä on siis vikana sekä koiran "työtyyli" että palkkauksen suunta. Olen palkannut Manua vasemmasta takataskusta, mutta siinä on se vika, että Manu kiertää palkalle oikealle vaikka siis heitän vasemmalle... Manun ryntäämisuunnasta johtuen se seuraamisessa alkaa aueta ja poikittaa, koska se valmistautuu lähtemään oikean kautta pallolle. Jatkossa palkan on tultava niin, että koira oppii lähtemään vasemmalle, jotta vältytään poikittamisen vahvistumiselta.

Yllä olevassa kuvassa on muuten asiat oikein, mutta pallokäden ranteen pitää kääntyä vielä niin, että Manu ei näe palloa ihan koko aikaa ja siten Manun on helpompi keskittyä ohjaajaan. Ranteen asento tuntuu jokseenkin luonnottomalta, mutta ehkä se ajan kanssa luonnistuu paremmin. Ranteen kääntämisellä oli selkeä vaikutus keskittymiskykyyn, kun pallo ei koko ajan houkuttele katsomaan muualle. Liinapakotteiden avulla Manulle kerrotaan, että "hei, sä katsot mua" ja kehulla kerrotaan, että nyt teit oikein.

Kaikessa palkkaamisessa mun tulee muistaa, että laumalla vahvistetaan oikea toiminta ja vasta viimeisenä tulee pallo. Esa kehui Manua hyvin saalisviettiseksi ja erittäin pallo-orientoituneeksi, joten saalistiltti here we come, jos laumaa ei oteta heti paikalla ykkösrooliin. Noin sivuhuomautuksena sanottakoon, että toinen paikalla ollut maalimies oli aivan fiiliksissä, kun palkkasin Manun ensimmäisen kerran. Tais labbis tehdä vaikutuksen! ;) Manussa on kyllä saalisviettiä, taistelutahtoa ja miellyttämishalua isolla kauhalla annettuna. <3

Tässä kuvassa on jälleen asiat muuten oikein, mutta ranne on väärin... Onneksi asia tuli sen verran painokkaasti puheeksi, että jatkossa muistan ranteenkin kääntämisen oikeaan asentoon. Manun suoruudesta perusasennossa olen hieman ylpeä, siihen on panostettu ja se nähtävästi on kannattanut. Kunhan en pilaisi sitä myöhemmin. Niin ja se täytyy sanoa, että toisin kuin pelkäsin, Manun tunnetila oli kentällä ok. Pelkäsin, että ylivire puskee aivan yli äyräiden, mutta tällä kertää siltä onneksi vältyttiin.

Lopuksi otin maahanmenoa peruuttaen. Mielestäni maahanmeno on alkanut hidastua, ja Manulle on vahvistunut mieleen istumisen kautta maahan laskeutuminen. Haluan, että Manu menee etupää edellä nopeasti maahan. Muuten meidän tekeminen oli ok, mutta taas se laumavietin merkitys pitää muistaa... Mun pitää kehua koiraa, kun se menee maahan, mutta pallo lentää vasta sitten, kun Manu katsoo mua eikä palloa.

Jatkossakin palkkaussuunta seuraamisessa on vasemmalle taakse, mutta tosiaan (Esan sanoin) blondille pitää näyttää ensin etukautta, että "hei täällä pallo, seuraa tätä" ja siitä vasta pallo lentää vasempaan. Esa ideoi, että jatkossa edistymisen jälkeen pallo siirtyy mun selkään magneetilla/naruvirityksellä, ja Manulle pitää opettaa palkkaukseen meneminen niin, että se peruuttaa suorana mun taakse ja hakee palkan. Ja viimeisenä askeleena "ennen koetta" palkka on mun oikeassa kädessä, ja vapautuksesta Manu saa peruuttaa mun taakse ja iskeä palloon kiinni.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että Esa oli aivan huippu! :) Meillä oli tosi kiva päivä kentällä ja oppia tuli todella paljon. Sain paljon uutta mietittävää muidenkin treeneistä ja voin sanoa, että rahalle todellakin sai vastinetta. Suosittelen siis ehdottomasti menemään Esan silmän alle tai kutsumaan hänet koutsiksi omaan porukkaan. Meidän ryhmässä oli treenaamassa (tottista/puruja) dobermanneja, holsku, sakemanneja, mali ja labbis. Kaikille saatiin hyvä treeni aikaiseksi. :)

Kevät on täällä

Meillä on sujunut ihan kivasti pennun tultua taloon. Ranskis ei pennusta juurikaan välitä, mutta Manusta on tullut "äiti" Hessulle. :D Manu jaksaa leikkiä Hessun kanssa monta kertaa päivässä, lähinnä makaa selällään ja Hessu riehuu kuin mikäkin apina. Muutaman kerran ovat nukkuneetkin kimpassa, mutta välillä laitetaan Manu portin taakse nukkuun, niin Hessukin rauhoittuu nopeammin. Hessu kävi jo ekoilla rokotuksilla ja minimacho suhtautui ihmisiin ja paikkaan avoimesti. Yllättäen kaikki halusivat paapoa Hessua (koska niiiiiiiiiin söpö), Hessu pääsi lääkärinkin syliin hetkeksi. Rokotus annettiin siinä vaiheessa, kun Hessu kuorsasi mun käsissä tutkimuspöydällä... :) Rankkaa tuo reissaaminen.

Hessu nukahti "äipän" kylkeen :)

Pääsiäisen paikkeilla käytiin Hessun kanssa tyttöranskiksen luona kylässä. Tyypit leikki ja paini kaksi tuntia yhtä soittoa. Kannoin hyyyyvin väsyneen pennun autoon. Hessu oli sielläkin kuin kotonaan, reipasta pikkumiestä ei ahdista mikään. Viime viikonloppuna Hessu pääsi mun siskon luo kylään, siellä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja tietysti naapureidenkin lapset tavattiin pihalla. Hessu oli aivan innoissaan! Paljon pieniä kavereita, voisko ihanampaa olla? :) Lapset tykkäsivät Hessusta kovasti, ja siskonpoika olikin seuraavana aamuna kysynyt, milloin voivat tulla Hessun luo kylään. :D

Hessulla on aika hyvät unenlahjat, varsinkin päiväuniaikaan Hessu on melkoinen unikeko.  Hessu rrrrakastaa lämpöä ja läheisyyttä, ja sitä kun saa hetkeksi, niin tuo ei herää sitten millään. Yleensä lattialle nostaminen saa herraan vipinää, mutta aina sekään ei auta. 

- Nousen ihan just..... tai en oikeestaan jaksa.

Manun kanssa on tullu treenattua jotain aikalailla päivittäin. Alkaa vähän olla kevättä koiraharrastajan rinnassa. ;) Jäljellä ei vielä olla käyty, mutta tottista, esineruutua ja damitreeniä on tehty. Jäljelle olisi kova hinku jo ja vähän olen kattonut paikkaa, mihin kävisin ekan jäljen tallaamassa. Kevään ensimmäinen esineruutu oli melko hyvä, tai no, pitäisi varmaan sanoa hyvä/erittäin hyvä. Olihan se tauon jälkeen hyvä, koira oli kivan aktiivinen ja lopulta ne kaikki esineet tuli mun käteen. Odotukset oli tietysti korkealla, mutta eihän nuori koira vielä ole konkari ja tosiaan pitkä tauko takana. ;) 

Manu dami suussa, niin onnellinen pieni koira :) 

Niin ja itse asiassa pari ukkoakin Manu kävi "löytämässä" metsästä! Me ollaan yhdessä treeniryhmässä mukana ja siellä päästiin hakuharrastajan silmän alle, joten heti oli pakko käyttää tilanne hyväksi. Manu oli ihan super, se on luonnonlahjakkuus nenähommissa. Manu on viime kesänä kasvattajan leirillä kokeillut hakua, lähinnä pelastuspuolen oppien mukaan, ja nyt sitten tämä oli toinen kerta, kun Manu pääsi etsimään ihmisiä. Manu oli pitkässä liinassa ja kävelytin sitä metsässä maalimiehen suunnalle ilman sen kummempaa ohjausta. Kun Manu sai maalimiehestä vainun, päästin irti. Sinne se juoksi maalimiehen luokse ja siitä sai vielä palkankin! Vähänkö oli labbispojalla kivaa! Haku vaikuttaa sen verran kivalta lajilta, että sitä me voitais sitten isona harrastaa ihan oikeesti tuon metsäjäljen lisäksi.

Manu näyttää aivan isomummoltaan näissä kuvissa, poika on aivan emälinjansa näköinen :) 

 

Aloin suunnitella Manun näyttelyuraa uudemman kerran. Manun piti tehdä debyytti Jyväskylän näyttelyssä syksyllä, mutta loukkasin itseni, ja niin me ei sitten päästy reissuun ollenkaan. Kesällä olisi lähitienoilla useampikin näyttely ja ajattelin Manun ilmoittaa ainakin 1-2 näyttelyyn. Odotukset ei ole tuloksen suhteen kovinkaan korkealla, mutta H olisi kiva saada edes jostain. Osa tuomareista ilmeisesti arvostaa metsästyskoiria, joten toivoa on... Manu ei kyllä metsästä, mutta käyttökoira se silti on.

Nyt lauantaina meillä on oman porukan tottissemma. Koutsiksi tulee Esa Tapio ja kentällä ollaan aamusta iltapäivään asti. Kivaa, kivaa, kivaa! :) Manun kanssa taidetaan ottaa työn alle tottisliikkeet niin, että palkka ei ole näkyvillä. Sitä on nyt pari kertaa tehty ja haluaisin tarkistuttaa, että kaikki menee suht ok ennen kuin jatketaan pidemmälle.

Manu tänään 1v!

Niin se aika vierähtää, että Manulla on jo ensimmäiset synttärit. Eilen otettiin tottista ja sain kuvausapua, joten tässä tulee kuvapläjäys treeneistä. :) Manu oli eilen aivan ylivireessä. Se ilmeisesti innostui siitä, kun mentiin autolla treeneihin. Ennen treenien alkua Manu haukkui sitä sun tätä, ihan vaan koska oli niin siistii ja koska ei tiennyt, miten päin olisi ollut. Otin kolme kierrosta tottista, ja vihdoin kolmannella rundilla Manu alkoi olla lähempänä normaalia. Tottiksen teki kyllä hienosti joka kerta, mutta palkan saatuaan haukkui ja murisi aivan yli äyräiden. Mölyminen ei varsinaisesti ollut ongelma, mutta tuollaista ylivirettä ei kyllä kaivata, varsinkaan missään kokeessa. Alkaa pian vuotamaan kesken liikkeidenkin, jos tuohon tilaan pääsee tosta vaan.

Sivu. Tästä näkyy, miten pidän palkkaa näkyvillä. 

Kainalopalkka ei tuottanut toivottua tulosta, 

joten keksin oman tavan pitää palloa, ja se toimii.

Sehän on seuratessa melko suora, vaikka ite sanonkin. :D Kuvista huomaa, että vähän "kaadun" koiran päälle. Pitänee muuttaa asia pikimmiten.

Liikkeestä maahan meno. 

Palkka!! Jeeeee!

Myös lainakoiraa pääsin treenaamaan eilen pitkän tauon jälkeen. Sillä on kyllä herneet kolahdellu oikein urakalla, ja sen kanssa on kiva tehdä tottista. Ella oppii koko ajan, ja nyt se kykenee rauhoittumaan paremmin kuin alussa. Ella on aika vilkas sählääjä ja sen kanssa pitää tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, jotta se jaksaa tehdä ja keskittyä. Ekoissa treeneissä luotiin pitkälti suhdetta ja pidettiin hauskaa, nyt siltä voi jo odottaa vähän enemmän, kun tiedän mihin se oikeesti treeneissä pystyy. Ensimmäisen kierroksen tein nakkitottista ja sen päätteeksi leikittiin narupallolla. Leikkiminen ei ole vieläkään Ellalle helppoa, mutta pikkuhiljaa se alkaa tarjota palloa mulle. Toisen kierroksen tein ihan simppeleitä harjoituksia pelkällä pallolla, ja sekin onnistui kunhan ei yritetty liikaa. Tein ihan muutaman toiston, jotta voidaan lopettaa onnistumisen ja koira ei väsy liikaa. Lopuksi vielä leikittiin pallolla ja "hengailtiin", jotta tottuu oleen mun lähellä ja oppii, että siinä on ihan mukavaa eikä palkan kanssa tarvitse lähteä kauas pitämään omaa kivaa. 

Uutta ja ihanaa

Hetki on kerennyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. En jaksanut kirjoittaa treeneistä, kun ne polki lähinnä paikallaan. Miehen pikkukoiran kanssa on riittänyt huolta ja murhetta. No, nyt on taas jotain mukavaa kerrottavaa. Manun kanssa on pari kertaa pulkkailtu, ja se on vaan huisin hauskaa! :) Ihanaa, kun on ollut lunta ja sopivia kelejä. Piakkoin mennään taas tuplavaljakolla, kunhan saadaan aikataulut sopimaan Ellamiinin omistajan kanssa.

Tottis on vihdoin mennyt eteenpäin. Yhtenä iltana viikko-pari sitten meinasi hermo kärähtää Manuun kesken lenkin, kun piti taas jotain koiraa kytätä ja olla suurtakin suurempi. Mietin, että tässä olisi paikka "tottissulkeisille", mutta kun koira ei osaa mitään, niin mistä mä ne sulkeiset sille pidän. Mulla ei ollut palloa eikä mitään muutakaan palkkaa mukana, mutta kokeilun vuoksi käskin sivulle pienin avuin ja sehän toimi! Manu myös pienten sulkeisten jälkeen oli paremmin kuulolla lenkillä, joten oli siitä muutenkin hyötyä. Kotipihassa on sitten tottista väännetty jo useita kertoja tuon jälkeen, ja ilokseni voin kertoa, että Manu OSAA seurata! :) Vihdoin. HUH. Pitäisi uskaltaa yrittää enemmän, niin homma etenisi vähän nopeammin... ;)

Me päästiin myös hallitreenaamaan yhden porukan kautta, jossa olisi tarkoituksena treenata ainakin jälkeä ja pk-hakua. Ollaan vasta kerran käyty hallissa, mutta ehkä menemme toisenkin kerran. Oli ihan mukavaa vaihtelua treenata väljemmissä sisätiloissa, ja Manullehan (ja itse asiassa mullekin) se oli uusi kokemus. Vähän sisälle kävellessä Manulla oli karvat pystyssä tyyliin "täällä haisee koira", mutta sen jälkeen kaikki meni tosi hyvin. Olin ekstratarkkana, ettei vaan lorota jonnekin, mutta onneksi moista aivopierua ei tullut teinille mieleen. Kuvia mulla ei ole treeneistä eikä valitettavasti videookaan. Täytyy katsoa, jos saisin kaverin kuvaamaan joku kerta, niin voisin jotain julkaistakin.

Sitten lisää uutta ja ihanaa. Meille tuli pentu! Haimme viime viikonloppuna bostoninterrierin Uudeltamaalta. Tyypin viralliseksi nimeksi tulee Ingefal's Perrier Jouet. Kotona tyyppiä kutsutaan nimellä Hessu (ja Hepsu ja Hepsutin). Mieheni sanoja lainatakseni "meille ei kolmatta koiraa tule". Voin kertoa, että olen yrittänyt. ;) Pitkään ja hartaasti, tosin eri rotua. No, tilanne muuttui sen jälkeen, kun mieheni ranskis kävi kuvissa, ja rangasta löytyi sitten ihan riittämiin vikoja. Mies totesi, että nyt aletaan pikkuhiljaa katsella toista pientä koiraa joukon jatkoksi. Mietittiin vaikka ja mitä rotuja, mutta bostoni hilautui ensimmäiselle sijalle. Tarkoituksena oli saada kiva pikkukoira, erityisesti kivalla luonteella, lyhyt karva, oikeasti pieni eikä mikään 15kg... Useiden mutkien kautta löysimme Hessun kasvattajan, ja siitähän se sitten lähti. :)

Hessu on aivan mielettömän söpö. <3 Unta riittää aika tavalla vielä. Yleensä Hessu mesoo 1,5h ja sitten tulee nukkumatti. Mesoomisella tarkoitan sitä, että Hessu on hampaat kiinni jossain koko ajan. Repii, raastaa ja riehuu minkä ehtii. Ja on söpö. ;) Luonteeltaan Hessu vaikuttaa toistaiseksi erittäin reippaalta, erittäin rohkealta (ehkä jopa liian), saalistaa lelua todella pontevasti.. Aika kiva paketti!

Hessu tykkää olla sylissä, kun väsy alkaa lähestyä. En voi vastustaa tuota naamaa. :D Oon ihan pehmo.

Valvotusti Hessu on saanut leikkiä Manun kanssa. Manua arvelutti pieni "mikä toi on" parin päivän ajan. Nyt Manukin on tajunnut, että Hessu on reipas koiran alku, joka tykkää touhuta ja leikkiä. Kokoeroa Manulla ja Hessulla on 29kg ja innostuessaan Manu voi olla aika raju, joten leikkisessiot pidetään toistaiseksi täysin valvonnan alla.

Niin tosiaan PS. Manu painaa viimeisimmän punnituksen mukaan 31kg, ikää on vielä alle 1v. Synttärit on ihan kohta.