Kevät on täällä

Meillä on sujunut ihan kivasti pennun tultua taloon. Ranskis ei pennusta juurikaan välitä, mutta Manusta on tullut "äiti" Hessulle. :D Manu jaksaa leikkiä Hessun kanssa monta kertaa päivässä, lähinnä makaa selällään ja Hessu riehuu kuin mikäkin apina. Muutaman kerran ovat nukkuneetkin kimpassa, mutta välillä laitetaan Manu portin taakse nukkuun, niin Hessukin rauhoittuu nopeammin. Hessu kävi jo ekoilla rokotuksilla ja minimacho suhtautui ihmisiin ja paikkaan avoimesti. Yllättäen kaikki halusivat paapoa Hessua (koska niiiiiiiiiin söpö), Hessu pääsi lääkärinkin syliin hetkeksi. Rokotus annettiin siinä vaiheessa, kun Hessu kuorsasi mun käsissä tutkimuspöydällä... :) Rankkaa tuo reissaaminen.

Hessu nukahti "äipän" kylkeen :)

Pääsiäisen paikkeilla käytiin Hessun kanssa tyttöranskiksen luona kylässä. Tyypit leikki ja paini kaksi tuntia yhtä soittoa. Kannoin hyyyyvin väsyneen pennun autoon. Hessu oli sielläkin kuin kotonaan, reipasta pikkumiestä ei ahdista mikään. Viime viikonloppuna Hessu pääsi mun siskon luo kylään, siellä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja tietysti naapureidenkin lapset tavattiin pihalla. Hessu oli aivan innoissaan! Paljon pieniä kavereita, voisko ihanampaa olla? :) Lapset tykkäsivät Hessusta kovasti, ja siskonpoika olikin seuraavana aamuna kysynyt, milloin voivat tulla Hessun luo kylään. :D

Hessulla on aika hyvät unenlahjat, varsinkin päiväuniaikaan Hessu on melkoinen unikeko.  Hessu rrrrakastaa lämpöä ja läheisyyttä, ja sitä kun saa hetkeksi, niin tuo ei herää sitten millään. Yleensä lattialle nostaminen saa herraan vipinää, mutta aina sekään ei auta. 

- Nousen ihan just..... tai en oikeestaan jaksa.

Manun kanssa on tullu treenattua jotain aikalailla päivittäin. Alkaa vähän olla kevättä koiraharrastajan rinnassa. ;) Jäljellä ei vielä olla käyty, mutta tottista, esineruutua ja damitreeniä on tehty. Jäljelle olisi kova hinku jo ja vähän olen kattonut paikkaa, mihin kävisin ekan jäljen tallaamassa. Kevään ensimmäinen esineruutu oli melko hyvä, tai no, pitäisi varmaan sanoa hyvä/erittäin hyvä. Olihan se tauon jälkeen hyvä, koira oli kivan aktiivinen ja lopulta ne kaikki esineet tuli mun käteen. Odotukset oli tietysti korkealla, mutta eihän nuori koira vielä ole konkari ja tosiaan pitkä tauko takana. ;) 

Manu dami suussa, niin onnellinen pieni koira :) 

Niin ja itse asiassa pari ukkoakin Manu kävi "löytämässä" metsästä! Me ollaan yhdessä treeniryhmässä mukana ja siellä päästiin hakuharrastajan silmän alle, joten heti oli pakko käyttää tilanne hyväksi. Manu oli ihan super, se on luonnonlahjakkuus nenähommissa. Manu on viime kesänä kasvattajan leirillä kokeillut hakua, lähinnä pelastuspuolen oppien mukaan, ja nyt sitten tämä oli toinen kerta, kun Manu pääsi etsimään ihmisiä. Manu oli pitkässä liinassa ja kävelytin sitä metsässä maalimiehen suunnalle ilman sen kummempaa ohjausta. Kun Manu sai maalimiehestä vainun, päästin irti. Sinne se juoksi maalimiehen luokse ja siitä sai vielä palkankin! Vähänkö oli labbispojalla kivaa! Haku vaikuttaa sen verran kivalta lajilta, että sitä me voitais sitten isona harrastaa ihan oikeesti tuon metsäjäljen lisäksi.

Manu näyttää aivan isomummoltaan näissä kuvissa, poika on aivan emälinjansa näköinen :) 

 

Aloin suunnitella Manun näyttelyuraa uudemman kerran. Manun piti tehdä debyytti Jyväskylän näyttelyssä syksyllä, mutta loukkasin itseni, ja niin me ei sitten päästy reissuun ollenkaan. Kesällä olisi lähitienoilla useampikin näyttely ja ajattelin Manun ilmoittaa ainakin 1-2 näyttelyyn. Odotukset ei ole tuloksen suhteen kovinkaan korkealla, mutta H olisi kiva saada edes jostain. Osa tuomareista ilmeisesti arvostaa metsästyskoiria, joten toivoa on... Manu ei kyllä metsästä, mutta käyttökoira se silti on.

Nyt lauantaina meillä on oman porukan tottissemma. Koutsiksi tulee Esa Tapio ja kentällä ollaan aamusta iltapäivään asti. Kivaa, kivaa, kivaa! :) Manun kanssa taidetaan ottaa työn alle tottisliikkeet niin, että palkka ei ole näkyvillä. Sitä on nyt pari kertaa tehty ja haluaisin tarkistuttaa, että kaikki menee suht ok ennen kuin jatketaan pidemmälle.