Ensimmäinen näyttely

Kuvat S. Väyrynen

Manu "esiintyi" ensimmäisen kerran Oriveden näyttelyssä 16.7.2016, tuomarina oli Tuula Savolainen. Nuorten luokan uroksia oli yhteensä kolme. Manu oli todella taitava kehässä. En voi ymmärtää, miten noin nuori koira jaksaa keskittyä noin hyvin. Manu suoriutui mallikkaasti ryhmässä ravaamisesta ja omalla vuorollaan seisoi tosi hienosti paikallaan. Manu jopa mitattiin ("se näyttää niin korkealta", tuloksena 60cm), eikä me olla harjoiteltu mittaamista ollenkaan. Manu kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan, vaikka ympärillä häärättiin. Olin ihan mahdottoman ylpeä "pikku"miehestä! :) 

Laatuarvostelussahan ei paljoa hyvää ollut ja me saatiin arvosanaksi tyydyttävä. Pelkäsin, että meidät heitetään kehästä liian rumuuden vuoksi, joten olin oikein iloinen tästä suuresta saavutuksesta. ;) Tuomari tuntui ymmärtävän, että Manu on otettu muuhun käyttötarkoitukseen kuin näyttelyihin ja kysyi, miten koira niissä toimii. No, toimiihan se oikein hyvin. Sen kanssa on mukavaa treenata. Mieltä lämmitti, kun tuomari kehui koiran esittämistä hyväksi ja lopuksi sanoi: "Sulla on siinä hyvin koulutettu koira". Kiitos, onhan sitä pikkusen jo veivattu... Mehän treenattiin seisomista ja ravaamistakin ihan huolella ennen näyttelyä, en viitsi viedä mun rumaa koiraa näytille, jos se ei osaa käyttäytyä... 

Tässä arvio Manusta: 

Kuva T. Hakanen

Manu on tuollainen koipeliini, ikää on nyt siis 16kk ja risat. Eihän tuo nyt niin kamala ole? ;) Painoa oli ennen juhannusta rokotuskäynnillä 33,3kg.

- Vai mitä sanotte? Oonko komea vai komea?

Muita harrastuksia me ei olla ehditty juurikaan harrastamaan. Muutama jälki ollaan käyty ajamassa ja siinä se. Kahdella kertaa Manu on ajanut vieraan tekemää jälkeä ja ihan hyvällä menestyksellä. Motivaatio jäljelle on kohdillaan, Manu laittaa nenää maahan, kun otan sen autosta ja metsään olisi päästävä hetijustnyt. Työskentely on edistynyt ihan hyvin, toki siinä on tekemistä vielä aika tavalla. Vieraan esineisiin Manu reagoi, muttei tuo niitä mulle ilman apuja. Tarkkuudessa on ajoittain puutteita, mutta näitä työstetään pikkuhiljaa. Aiemmin laitoin keppejä enemmän jäljelle, nyt olen laittanut vähemmän, jotta ajamismotivaatio ei laske jäljen aikana liikaa, kun kepille tulo aina katkaisee ajamisen ilon. :)

Leiritreenit

Manun kasvattaja järjesti tänäkin vuonna leirin ja me oltiin tietysti mukana! Ensimmäisenä päivänä tein Manulle jäljen pellolle ja illemmalla treenattiin pk-tottista. Perjantaina illalla otettiin myös riistatreenit, lauantaina treenattiin nomea ja sunnuntaina oli vuorossa toko ennen kotiin lähtöä. Manu sai treenata sydämensä kyllyydestä ja leirin jälkeen menikin useampi päivä levon merkeissä. Kaikki alla olevat kuvat ovat nome-treeneistä, jossa koutsina meillä oli Päivikki Kiuru.

Aamupäivällä meillä oli "aloittelijoiden" ja "kokeneempien" ryhmätreenit. Me oltiin Manun kanssa ensimmäisessä ryhmässä, jossa oli yhteensä neljä koirakkoa. Ryhmässä treenattiin kontaktin ottamista, paikalla olemista ja nome-seuraamista. Manun treeni meni hyvin, mitä nyt loppua kohti alkoi hieman paineistua, kun vähän kokeiltiin, missä Manun sietokyky menee. Manu meni lopulta paikalla olossa istumisesta maahan, mutta siellä pysyi kuin tatti. 

Kontaktin ottamista.

Nome-seuraamista, jossa koiran ei kuulu ottaa katsekontaktia ohjaajan kasvoihin. Irrallaan seuraaminen sujui yllättävän hyvin, olin vähän ylpeä pikkumiehestä.

Paikalla oloa. Manua ei vieressä ollut flatti uros kiinnostanut pätkääkään.

Päivikki halusi kokeilla, miten hyvin Manu kestää häiriötä. Hyvin se kesti, ei peppu irronnut maasta. Nuorelle koiralle treeni oli kuitenkin melko vaikea, Manu ei ole tehnyt vielä juurikaan esimerkiksi paikallaan makaamista.

Yksilötreeneissä iltapäivällä meillä oli aiheena dami suussa metsästäminen. Hakuruututreeneissä Manu on välillä lähtenyt dami suussa etsimään muita dameja ja siihen pitää saada stoppi. Leirillä Manua ei saatu näyttämään moista toimintaa, vaikka yritettiin. Päivikki vei pusikkoon useita dameja koiran nähden niin, että todellisuudessa sinne jäi vain yksi dami. Manu haki tehokkaasti työskennellen damin ja toi sen heti mulle.

Päivikki vie dameja pusikkoon koiran nähden.

"Etsi."

-Jeejeejee, kato mitä löysin!! :) 

-Olinpa taitava. ;)

Toisena treeninä otettiin vähän markkeerauksia, kun ei saatu virhettä näkyviin. Manu on toiminnan mies. <3

Lopulta damien yli kävellessä pääsin puuttumaan väärään toimintaan. Manun piti kantaa omaa damia, ja se ei saanut räkäistä damiaan pois ja vaihtaa sitä toiseen. Parin kiellon jälkeen Manu ignoorasi maassa lojuneet damit ja keskittyi omansa kantamiseen.

Valoa jäljen päässä

Jaksan edelleen hämmästellä, miten paita ja peppu Manusta ja Hessusta on tullut. Nämä kaksi nujuavat joka päivä monta kertaa yhdessä sekä sisällä että ulkona, ja Hessu väsyneenä tykkää peruuttaa Manun etutassujen väliin. Lenkillä Manu juoksee edellä ja Hessu kipittää perässä minkä kintuistaan pääsee. :) Olin pikkukoirien kanssa siskollani yötä lapsenvahtihommissa ja kotiin palattuamme Manu ja Hessu aloittivat heti kuulumisten vaihtamisen ja painit. Oli ilmeisen kamalaa olla bestiksestä erossa vajaan vuorokauden verran.

Yhteispäikkärit :)

Manun treenit ovat sujuneet ihan mukavasti. Tottis alkaa olla ohjaajaa tyydyttävällä mallilla ja noutokapulaharjoitteluun on saatu enemmän toistoja. Ohjaajakin on vähän rentoutuneempi noutokapulan kanssa, kun koira alkaa tarjota sitä, mitä siltä halutaan. Enemmän vaan treeniä, niin siitä tulee hyvä.

Jäljen kanssa on ollut vähän ongelmia, mutta nyt näyttää paremmalta. Tein aiemmin jäljet ruualla ja kepeistä annoin lihapullapalkkaa taskusta. Jäljestäminen oli kauden alussa melkoista juosten kusten-touhua ja totesin, että jotain tarttis tehdä. Muutaman kerran oon tehnyt jäljet täysin ilman ruokaa, mutta keppejä siellä on runsaasti. Aluksi kokeilin ihan lyhyitä pätkiä 3-6 kepillä ja niissä lähinnä harjoiteltiin uutta tyyliä. Ensimmäiset tämän tyyppiset jäljet pääsin tekemään pellolle, toiset tein helpohkoon metsämaastoon. Manusta näki, että yhdessä metsätreenissä jälki oli liian lyhyt kunnon suoritukseen, jossa päästään hyvään työskentelyyn, joten eilen tein jo pidemmän jäljen. Sports trackerin mukaan jäljen pituus oli n. 300m, tosin vähän kyllä epäilen tuota lukua, mielestäni jälki oli lyhyempi. Keppejä jäljellä oli 13 kappaletta.

Joko mennään? Lihapullat taitais maistua. ;)

Manu ajoi jäljen hyvin! Sain jarrutella aika paljon ja ohjaustakin vähän piti tehdä, mutta parin ensimmäisen kepin jälkeen työskentely oli parempaa kuin koskaan aiemmin. Lähdin sillä asenteella liikkeelle, että lasken kepit vasta jäljen jälkeen eikä haittaa, jos kaikki kepit ei nouse. Manu kuitenkin nosti kaikki kepit ja pari kertaa itse en edes huomannut kepin sijaintia, kun Manu jo alkoi nuuskuttaa, että jossain tässä haiskahtaa keppi. Sain olla ylpeä nuoresta pojasta. :) Lisää näitä treenejä alle, niin päästään taas vähän pidemmälle.

Pätevän kelpaa hymyillä <3

Kaiken karvaiset lapset

Käytiin koko porukka hyvässä säässä lenkillä, joten nappasin kamerankin mukaan. Tässäpä siis joitain otoksia karvalapsista heti aluksi.

Urho 4v oli myös mukana.

Manu pääsi helatorstaina mätsäriin harjoittelemaan missikuvioita. Hermoilin aika paljon kehään menoa, mutta onneksi olimme treenanneet ravaamista ja paikallaan seisomista edellisinä päivinä. Manu esiintyi todella hienosti ikäänsä nähden. Tämä oli siis meidän toinen mätsärikerta, oikeaan näyttelyyn Manu ei vielä ole päässyt. Mätsäri oli todella kiva kokemus, ja siellä oli erittäin hyvin koulutettuja koiria esillä. Mieleen jäi ainakin ruskea labradori uros ja tervueren, jotka esiintyivät erittäin kauniisti ja seisoivat paikallaan rauhallisesti mutta iloisella ilmeellä. :) Siitä sitten mallia ja lisää koulutusta Manulle! Ei pitäisi aliarvioida tuota näyttelymaailmaakaan, kyllä sinnekin kehiin kannattaa ihan kunnolla treenata, ainakin jos haluaa menestyä.

Manu nauttii kaikesta tekemisestä täysillä :)

Eilen illalla innostuin tottistamaan Manun kanssa viereisellä kentällä. Manu oli tosi hyvä. Aluksi jätin kentän päähän super palkan eli ison punaisen pallon eteenmenoa varten, ja sen jälkeen mentiin keskemmälle kenttää tekemään ensin muita asioita. Seuraaminen on edistynyt jo jonkin verran, ja perusasennon paikka on parempi eli taaempana kuin aiemmin. En ollut tajunnutkaan, että olen opettanut koiran liian eteen, onneksi sain siitä palautetta. Otettiin siis hieman takapakkia Esan semmassa ja sen jälkeen, mutta lopussa kiitos toivottavasti seisoo ja seuraaminen on korrektia. Otin muutamat jäävät myös, ja sitten ongelman kimppuun eli noutoon.

Noudosta on tullut jonkin asteinen ongelma mulle itselle. Edellisen koiran kanssa en saanut noutoa kovinkaan hyvälle mallille  ja Manun kanssa on ollut ongelmia myös. No, päätin kuitenkin lähteä kouluttamaan noutoa niin, että kapula on palkka jota revitään ja josta taistellaan, ja siihen oheen opetellaan rauhavaihe, jolloin kapula pysyy rauhallisesti suussa. Aluksihan tämä meni ihan v***iksi, Manu ei rauhoittunut ollenkaan ja mun kädet huusi hoosiannaa, kun roikuin kapulassa vaikka sormissa ei suurin piirtein ollut tuntoa. Kannatti roikkua! Eilen sain tehtyä useamman rauhavaiheen, jolloin Manu oikeasti rauhottui ja puri kapulaa siivosti. Sain Manun myös istumaan rauhavaiheen aikana niin, että menin hetkeksi ihan koiran eteen seisomaan kuten luovutusasennossa, ja siitä taas megabileet ja taistelu käyntiin. Olen tosi tyytyväinen edistykseen, toivottavasti tämä nyt jatkossakin onnistuu ilman suurempia ongelmia.

Lopuksi tein pari kertaa eteenmenoa pusikossa lymyilevälle pallolle. Manu osasi hienosti juosta pallon luokse, vaikka ihan tuon tyylistä treeniä ei ole aiemmin juuri tehty. Ensi kerralla voisin sitten kiltisti tyytyä yhteen eteenmenoon, jotta päästään tuosta pallon näkyvästä viennistä eroon. Kai se vähemmälläkin auttamisella osaa juosta suoraan... ;) 

Manu ja super palkka, ihanan iso pallo :)

Jotta elämä ei olisi liian hauskaa ja helppoa, huomasin treenin jälkeen, että toisen etutassun jarruanturasta puuttuu palanen. Tassuvammat on ärsyttäviä, vaikkakin aika helppo hoitoisia, jos ei käy isompaa vahinkoa. Nyt sitten hoidetaan tassua ja eletään rauhallisesti, jotta haava paranee nopeasti ja päästään taas touhuamaan vauhdikkaampia juttuja.

Onni on ystävä, joka auttaa ikävyyksien yli. <3

Kuvia

 Manusta on viimeksi otettu sivukuva alle puolivuotiaana, joten oli korkea aika ottaa uusi. Manulla on ikää kuvassa 13kk. Manu seisoi kuvaushetkellä vähän epäkorrektisti, mutta jotain tuosta kai näkee. Manu joutuu mätsäriin pikapuoliin, jotta saadaan oikeetakin poseerausta harjoiteltua. :) Ajattelin, että heinäkuussa voitaisiin käydä Oriveden näyttelyssä kokeilemassa onnea.

Vasemmalla Manun isomummo Madelief's Blondi 9v1kk

Manu pääsi pitkästä aikaa isomummonsa (ja Ellan) kanssa juoksemaan. Blondia on ilo seurata, se on edelleen elämänsä kunnossa ja juoksee lenkillä lähes samat kurvit kuin nuoremmatkin. Toki "järkeä" on vähän päässä, ettei nyt ihan joka kruisailuun lähde nuorison perässä, mutta nuorekas ja terve mummo on edelleen. :) Blondi on kooltaan aika mini, painoa on noin 22kg, joten näyttää aika pieneltä Manun vierellä.

Manu kävi ensimmäistä kertaa juoksemassa pyörän edellä ja vierellä. Nätisti sivulla juokseminen ei ole selvästikään Manun juttu, joten jatkossa Manu juoksee edellä vetovermeissä tai täysin irti. Tilasin jo vetoadapterin pyörään, jotta vedot saadaan tehtyä järkevästi. Manulla oli lenkillä menohaluja vaikka muille jakaa... Onneksi sentään kotona Manu näytti siltä, että jotain on tehty ja uni maittoi.

Me ollaan ulkoiltu säällä kuin säällä. Pieni vesisade ei tunnu missään!

Täysii täysiiiii!

Hessukin on käynyt metsälenkeillä. Häiriöttömässä ympäristössä Hessun uskaltaa päästää irti, ja siellä ollaankin harjoiteltu luoksetuloa. Kuvassa on Hessun taidonnäyte, kuinka kiireellä bossu juoksee namin toivossa. :D Kotona Hessu on kokeillut vähän istumista ja seisomista. Vihdosta viimein Hessu on alkanut tajuaan, että namin nähdessään ei tarvitse hyppiä kuin pieni rusakko ympäri huushollia... On hieman haastavaa opettaa tuollaista elohiirtä pysymään nätisti paikallaan.

Tottista Esan kanssa

Meillä oli lauantaina itse järjestetty tottissemma Esa Tapion kanssa. Treeniaikaa oli kentän puolesta klo 9-17 ja aikalailla koko se aika oltiin paikalla, mitä nyt syömässä käytiin päivällä. Ajattelin, että Manun kanssa otetaan aiheeksi ihan seuraaminen, jotta kuulen mitä mieltä Esa on meidän touhusta. Kuten arvasin, sieltä löytyi paljonkin mielipiteitä ja hyvä niin!

Seuraamista työstettiin ihan perusasennosta ja aluksi yhden askeleen kanssa. Manu on todella suuntautunut palkalle ja nyt se pitäisi saada tekemään töitä ohjaajalle eli mulle, ja saalispalkka tulee vasta lauman jälkeen. Tässä kuvassa ei vielä näy palkan uusi paikka vasemmassa kädessä. Näytin aluksi seuraamista meidän tyylillä, ja siinä on siis vikana sekä koiran "työtyyli" että palkkauksen suunta. Olen palkannut Manua vasemmasta takataskusta, mutta siinä on se vika, että Manu kiertää palkalle oikealle vaikka siis heitän vasemmalle... Manun ryntäämisuunnasta johtuen se seuraamisessa alkaa aueta ja poikittaa, koska se valmistautuu lähtemään oikean kautta pallolle. Jatkossa palkan on tultava niin, että koira oppii lähtemään vasemmalle, jotta vältytään poikittamisen vahvistumiselta.

Yllä olevassa kuvassa on muuten asiat oikein, mutta pallokäden ranteen pitää kääntyä vielä niin, että Manu ei näe palloa ihan koko aikaa ja siten Manun on helpompi keskittyä ohjaajaan. Ranteen asento tuntuu jokseenkin luonnottomalta, mutta ehkä se ajan kanssa luonnistuu paremmin. Ranteen kääntämisellä oli selkeä vaikutus keskittymiskykyyn, kun pallo ei koko ajan houkuttele katsomaan muualle. Liinapakotteiden avulla Manulle kerrotaan, että "hei, sä katsot mua" ja kehulla kerrotaan, että nyt teit oikein.

Kaikessa palkkaamisessa mun tulee muistaa, että laumalla vahvistetaan oikea toiminta ja vasta viimeisenä tulee pallo. Esa kehui Manua hyvin saalisviettiseksi ja erittäin pallo-orientoituneeksi, joten saalistiltti here we come, jos laumaa ei oteta heti paikalla ykkösrooliin. Noin sivuhuomautuksena sanottakoon, että toinen paikalla ollut maalimies oli aivan fiiliksissä, kun palkkasin Manun ensimmäisen kerran. Tais labbis tehdä vaikutuksen! ;) Manussa on kyllä saalisviettiä, taistelutahtoa ja miellyttämishalua isolla kauhalla annettuna. <3

Tässä kuvassa on jälleen asiat muuten oikein, mutta ranne on väärin... Onneksi asia tuli sen verran painokkaasti puheeksi, että jatkossa muistan ranteenkin kääntämisen oikeaan asentoon. Manun suoruudesta perusasennossa olen hieman ylpeä, siihen on panostettu ja se nähtävästi on kannattanut. Kunhan en pilaisi sitä myöhemmin. Niin ja se täytyy sanoa, että toisin kuin pelkäsin, Manun tunnetila oli kentällä ok. Pelkäsin, että ylivire puskee aivan yli äyräiden, mutta tällä kertää siltä onneksi vältyttiin.

Lopuksi otin maahanmenoa peruuttaen. Mielestäni maahanmeno on alkanut hidastua, ja Manulle on vahvistunut mieleen istumisen kautta maahan laskeutuminen. Haluan, että Manu menee etupää edellä nopeasti maahan. Muuten meidän tekeminen oli ok, mutta taas se laumavietin merkitys pitää muistaa... Mun pitää kehua koiraa, kun se menee maahan, mutta pallo lentää vasta sitten, kun Manu katsoo mua eikä palloa.

Jatkossakin palkkaussuunta seuraamisessa on vasemmalle taakse, mutta tosiaan (Esan sanoin) blondille pitää näyttää ensin etukautta, että "hei täällä pallo, seuraa tätä" ja siitä vasta pallo lentää vasempaan. Esa ideoi, että jatkossa edistymisen jälkeen pallo siirtyy mun selkään magneetilla/naruvirityksellä, ja Manulle pitää opettaa palkkaukseen meneminen niin, että se peruuttaa suorana mun taakse ja hakee palkan. Ja viimeisenä askeleena "ennen koetta" palkka on mun oikeassa kädessä, ja vapautuksesta Manu saa peruuttaa mun taakse ja iskeä palloon kiinni.

Kokonaisuudessaan täytyy sanoa, että Esa oli aivan huippu! :) Meillä oli tosi kiva päivä kentällä ja oppia tuli todella paljon. Sain paljon uutta mietittävää muidenkin treeneistä ja voin sanoa, että rahalle todellakin sai vastinetta. Suosittelen siis ehdottomasti menemään Esan silmän alle tai kutsumaan hänet koutsiksi omaan porukkaan. Meidän ryhmässä oli treenaamassa (tottista/puruja) dobermanneja, holsku, sakemanneja, mali ja labbis. Kaikille saatiin hyvä treeni aikaiseksi. :)

Kevät on täällä

Meillä on sujunut ihan kivasti pennun tultua taloon. Ranskis ei pennusta juurikaan välitä, mutta Manusta on tullut "äiti" Hessulle. :D Manu jaksaa leikkiä Hessun kanssa monta kertaa päivässä, lähinnä makaa selällään ja Hessu riehuu kuin mikäkin apina. Muutaman kerran ovat nukkuneetkin kimpassa, mutta välillä laitetaan Manu portin taakse nukkuun, niin Hessukin rauhoittuu nopeammin. Hessu kävi jo ekoilla rokotuksilla ja minimacho suhtautui ihmisiin ja paikkaan avoimesti. Yllättäen kaikki halusivat paapoa Hessua (koska niiiiiiiiiin söpö), Hessu pääsi lääkärinkin syliin hetkeksi. Rokotus annettiin siinä vaiheessa, kun Hessu kuorsasi mun käsissä tutkimuspöydällä... :) Rankkaa tuo reissaaminen.

Hessu nukahti "äipän" kylkeen :)

Pääsiäisen paikkeilla käytiin Hessun kanssa tyttöranskiksen luona kylässä. Tyypit leikki ja paini kaksi tuntia yhtä soittoa. Kannoin hyyyyvin väsyneen pennun autoon. Hessu oli sielläkin kuin kotonaan, reipasta pikkumiestä ei ahdista mikään. Viime viikonloppuna Hessu pääsi mun siskon luo kylään, siellä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja tietysti naapureidenkin lapset tavattiin pihalla. Hessu oli aivan innoissaan! Paljon pieniä kavereita, voisko ihanampaa olla? :) Lapset tykkäsivät Hessusta kovasti, ja siskonpoika olikin seuraavana aamuna kysynyt, milloin voivat tulla Hessun luo kylään. :D

Hessulla on aika hyvät unenlahjat, varsinkin päiväuniaikaan Hessu on melkoinen unikeko.  Hessu rrrrakastaa lämpöä ja läheisyyttä, ja sitä kun saa hetkeksi, niin tuo ei herää sitten millään. Yleensä lattialle nostaminen saa herraan vipinää, mutta aina sekään ei auta. 

- Nousen ihan just..... tai en oikeestaan jaksa.

Manun kanssa on tullu treenattua jotain aikalailla päivittäin. Alkaa vähän olla kevättä koiraharrastajan rinnassa. ;) Jäljellä ei vielä olla käyty, mutta tottista, esineruutua ja damitreeniä on tehty. Jäljelle olisi kova hinku jo ja vähän olen kattonut paikkaa, mihin kävisin ekan jäljen tallaamassa. Kevään ensimmäinen esineruutu oli melko hyvä, tai no, pitäisi varmaan sanoa hyvä/erittäin hyvä. Olihan se tauon jälkeen hyvä, koira oli kivan aktiivinen ja lopulta ne kaikki esineet tuli mun käteen. Odotukset oli tietysti korkealla, mutta eihän nuori koira vielä ole konkari ja tosiaan pitkä tauko takana. ;) 

Manu dami suussa, niin onnellinen pieni koira :) 

Niin ja itse asiassa pari ukkoakin Manu kävi "löytämässä" metsästä! Me ollaan yhdessä treeniryhmässä mukana ja siellä päästiin hakuharrastajan silmän alle, joten heti oli pakko käyttää tilanne hyväksi. Manu oli ihan super, se on luonnonlahjakkuus nenähommissa. Manu on viime kesänä kasvattajan leirillä kokeillut hakua, lähinnä pelastuspuolen oppien mukaan, ja nyt sitten tämä oli toinen kerta, kun Manu pääsi etsimään ihmisiä. Manu oli pitkässä liinassa ja kävelytin sitä metsässä maalimiehen suunnalle ilman sen kummempaa ohjausta. Kun Manu sai maalimiehestä vainun, päästin irti. Sinne se juoksi maalimiehen luokse ja siitä sai vielä palkankin! Vähänkö oli labbispojalla kivaa! Haku vaikuttaa sen verran kivalta lajilta, että sitä me voitais sitten isona harrastaa ihan oikeesti tuon metsäjäljen lisäksi.

Manu näyttää aivan isomummoltaan näissä kuvissa, poika on aivan emälinjansa näköinen :) 

 

Aloin suunnitella Manun näyttelyuraa uudemman kerran. Manun piti tehdä debyytti Jyväskylän näyttelyssä syksyllä, mutta loukkasin itseni, ja niin me ei sitten päästy reissuun ollenkaan. Kesällä olisi lähitienoilla useampikin näyttely ja ajattelin Manun ilmoittaa ainakin 1-2 näyttelyyn. Odotukset ei ole tuloksen suhteen kovinkaan korkealla, mutta H olisi kiva saada edes jostain. Osa tuomareista ilmeisesti arvostaa metsästyskoiria, joten toivoa on... Manu ei kyllä metsästä, mutta käyttökoira se silti on.

Nyt lauantaina meillä on oman porukan tottissemma. Koutsiksi tulee Esa Tapio ja kentällä ollaan aamusta iltapäivään asti. Kivaa, kivaa, kivaa! :) Manun kanssa taidetaan ottaa työn alle tottisliikkeet niin, että palkka ei ole näkyvillä. Sitä on nyt pari kertaa tehty ja haluaisin tarkistuttaa, että kaikki menee suht ok ennen kuin jatketaan pidemmälle.