Kevät on täällä

Meillä on sujunut ihan kivasti pennun tultua taloon. Ranskis ei pennusta juurikaan välitä, mutta Manusta on tullut "äiti" Hessulle. :D Manu jaksaa leikkiä Hessun kanssa monta kertaa päivässä, lähinnä makaa selällään ja Hessu riehuu kuin mikäkin apina. Muutaman kerran ovat nukkuneetkin kimpassa, mutta välillä laitetaan Manu portin taakse nukkuun, niin Hessukin rauhoittuu nopeammin. Hessu kävi jo ekoilla rokotuksilla ja minimacho suhtautui ihmisiin ja paikkaan avoimesti. Yllättäen kaikki halusivat paapoa Hessua (koska niiiiiiiiiin söpö), Hessu pääsi lääkärinkin syliin hetkeksi. Rokotus annettiin siinä vaiheessa, kun Hessu kuorsasi mun käsissä tutkimuspöydällä... :) Rankkaa tuo reissaaminen.

Hessu nukahti "äipän" kylkeen :)

Pääsiäisen paikkeilla käytiin Hessun kanssa tyttöranskiksen luona kylässä. Tyypit leikki ja paini kaksi tuntia yhtä soittoa. Kannoin hyyyyvin väsyneen pennun autoon. Hessu oli sielläkin kuin kotonaan, reipasta pikkumiestä ei ahdista mikään. Viime viikonloppuna Hessu pääsi mun siskon luo kylään, siellä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja tietysti naapureidenkin lapset tavattiin pihalla. Hessu oli aivan innoissaan! Paljon pieniä kavereita, voisko ihanampaa olla? :) Lapset tykkäsivät Hessusta kovasti, ja siskonpoika olikin seuraavana aamuna kysynyt, milloin voivat tulla Hessun luo kylään. :D

Hessulla on aika hyvät unenlahjat, varsinkin päiväuniaikaan Hessu on melkoinen unikeko.  Hessu rrrrakastaa lämpöä ja läheisyyttä, ja sitä kun saa hetkeksi, niin tuo ei herää sitten millään. Yleensä lattialle nostaminen saa herraan vipinää, mutta aina sekään ei auta. 

- Nousen ihan just..... tai en oikeestaan jaksa.

Manun kanssa on tullu treenattua jotain aikalailla päivittäin. Alkaa vähän olla kevättä koiraharrastajan rinnassa. ;) Jäljellä ei vielä olla käyty, mutta tottista, esineruutua ja damitreeniä on tehty. Jäljelle olisi kova hinku jo ja vähän olen kattonut paikkaa, mihin kävisin ekan jäljen tallaamassa. Kevään ensimmäinen esineruutu oli melko hyvä, tai no, pitäisi varmaan sanoa hyvä/erittäin hyvä. Olihan se tauon jälkeen hyvä, koira oli kivan aktiivinen ja lopulta ne kaikki esineet tuli mun käteen. Odotukset oli tietysti korkealla, mutta eihän nuori koira vielä ole konkari ja tosiaan pitkä tauko takana. ;) 

Manu dami suussa, niin onnellinen pieni koira :) 

Niin ja itse asiassa pari ukkoakin Manu kävi "löytämässä" metsästä! Me ollaan yhdessä treeniryhmässä mukana ja siellä päästiin hakuharrastajan silmän alle, joten heti oli pakko käyttää tilanne hyväksi. Manu oli ihan super, se on luonnonlahjakkuus nenähommissa. Manu on viime kesänä kasvattajan leirillä kokeillut hakua, lähinnä pelastuspuolen oppien mukaan, ja nyt sitten tämä oli toinen kerta, kun Manu pääsi etsimään ihmisiä. Manu oli pitkässä liinassa ja kävelytin sitä metsässä maalimiehen suunnalle ilman sen kummempaa ohjausta. Kun Manu sai maalimiehestä vainun, päästin irti. Sinne se juoksi maalimiehen luokse ja siitä sai vielä palkankin! Vähänkö oli labbispojalla kivaa! Haku vaikuttaa sen verran kivalta lajilta, että sitä me voitais sitten isona harrastaa ihan oikeesti tuon metsäjäljen lisäksi.

Manu näyttää aivan isomummoltaan näissä kuvissa, poika on aivan emälinjansa näköinen :) 

 

Aloin suunnitella Manun näyttelyuraa uudemman kerran. Manun piti tehdä debyytti Jyväskylän näyttelyssä syksyllä, mutta loukkasin itseni, ja niin me ei sitten päästy reissuun ollenkaan. Kesällä olisi lähitienoilla useampikin näyttely ja ajattelin Manun ilmoittaa ainakin 1-2 näyttelyyn. Odotukset ei ole tuloksen suhteen kovinkaan korkealla, mutta H olisi kiva saada edes jostain. Osa tuomareista ilmeisesti arvostaa metsästyskoiria, joten toivoa on... Manu ei kyllä metsästä, mutta käyttökoira se silti on.

Nyt lauantaina meillä on oman porukan tottissemma. Koutsiksi tulee Esa Tapio ja kentällä ollaan aamusta iltapäivään asti. Kivaa, kivaa, kivaa! :) Manun kanssa taidetaan ottaa työn alle tottisliikkeet niin, että palkka ei ole näkyvillä. Sitä on nyt pari kertaa tehty ja haluaisin tarkistuttaa, että kaikki menee suht ok ennen kuin jatketaan pidemmälle.

Manu tänään 1v!

Niin se aika vierähtää, että Manulla on jo ensimmäiset synttärit. Eilen otettiin tottista ja sain kuvausapua, joten tässä tulee kuvapläjäys treeneistä. :) Manu oli eilen aivan ylivireessä. Se ilmeisesti innostui siitä, kun mentiin autolla treeneihin. Ennen treenien alkua Manu haukkui sitä sun tätä, ihan vaan koska oli niin siistii ja koska ei tiennyt, miten päin olisi ollut. Otin kolme kierrosta tottista, ja vihdoin kolmannella rundilla Manu alkoi olla lähempänä normaalia. Tottiksen teki kyllä hienosti joka kerta, mutta palkan saatuaan haukkui ja murisi aivan yli äyräiden. Mölyminen ei varsinaisesti ollut ongelma, mutta tuollaista ylivirettä ei kyllä kaivata, varsinkaan missään kokeessa. Alkaa pian vuotamaan kesken liikkeidenkin, jos tuohon tilaan pääsee tosta vaan.

Sivu. Tästä näkyy, miten pidän palkkaa näkyvillä. 

Kainalopalkka ei tuottanut toivottua tulosta, 

joten keksin oman tavan pitää palloa, ja se toimii.

Sehän on seuratessa melko suora, vaikka ite sanonkin. :D Kuvista huomaa, että vähän "kaadun" koiran päälle. Pitänee muuttaa asia pikimmiten.

Liikkeestä maahan meno. 

Palkka!! Jeeeee!

Myös lainakoiraa pääsin treenaamaan eilen pitkän tauon jälkeen. Sillä on kyllä herneet kolahdellu oikein urakalla, ja sen kanssa on kiva tehdä tottista. Ella oppii koko ajan, ja nyt se kykenee rauhoittumaan paremmin kuin alussa. Ella on aika vilkas sählääjä ja sen kanssa pitää tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, jotta se jaksaa tehdä ja keskittyä. Ekoissa treeneissä luotiin pitkälti suhdetta ja pidettiin hauskaa, nyt siltä voi jo odottaa vähän enemmän, kun tiedän mihin se oikeesti treeneissä pystyy. Ensimmäisen kierroksen tein nakkitottista ja sen päätteeksi leikittiin narupallolla. Leikkiminen ei ole vieläkään Ellalle helppoa, mutta pikkuhiljaa se alkaa tarjota palloa mulle. Toisen kierroksen tein ihan simppeleitä harjoituksia pelkällä pallolla, ja sekin onnistui kunhan ei yritetty liikaa. Tein ihan muutaman toiston, jotta voidaan lopettaa onnistumisen ja koira ei väsy liikaa. Lopuksi vielä leikittiin pallolla ja "hengailtiin", jotta tottuu oleen mun lähellä ja oppii, että siinä on ihan mukavaa eikä palkan kanssa tarvitse lähteä kauas pitämään omaa kivaa. 

Uutta ja ihanaa

Hetki on kerennyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta. En jaksanut kirjoittaa treeneistä, kun ne polki lähinnä paikallaan. Miehen pikkukoiran kanssa on riittänyt huolta ja murhetta. No, nyt on taas jotain mukavaa kerrottavaa. Manun kanssa on pari kertaa pulkkailtu, ja se on vaan huisin hauskaa! :) Ihanaa, kun on ollut lunta ja sopivia kelejä. Piakkoin mennään taas tuplavaljakolla, kunhan saadaan aikataulut sopimaan Ellamiinin omistajan kanssa.

Tottis on vihdoin mennyt eteenpäin. Yhtenä iltana viikko-pari sitten meinasi hermo kärähtää Manuun kesken lenkin, kun piti taas jotain koiraa kytätä ja olla suurtakin suurempi. Mietin, että tässä olisi paikka "tottissulkeisille", mutta kun koira ei osaa mitään, niin mistä mä ne sulkeiset sille pidän. Mulla ei ollut palloa eikä mitään muutakaan palkkaa mukana, mutta kokeilun vuoksi käskin sivulle pienin avuin ja sehän toimi! Manu myös pienten sulkeisten jälkeen oli paremmin kuulolla lenkillä, joten oli siitä muutenkin hyötyä. Kotipihassa on sitten tottista väännetty jo useita kertoja tuon jälkeen, ja ilokseni voin kertoa, että Manu OSAA seurata! :) Vihdoin. HUH. Pitäisi uskaltaa yrittää enemmän, niin homma etenisi vähän nopeammin... ;)

Me päästiin myös hallitreenaamaan yhden porukan kautta, jossa olisi tarkoituksena treenata ainakin jälkeä ja pk-hakua. Ollaan vasta kerran käyty hallissa, mutta ehkä menemme toisenkin kerran. Oli ihan mukavaa vaihtelua treenata väljemmissä sisätiloissa, ja Manullehan (ja itse asiassa mullekin) se oli uusi kokemus. Vähän sisälle kävellessä Manulla oli karvat pystyssä tyyliin "täällä haisee koira", mutta sen jälkeen kaikki meni tosi hyvin. Olin ekstratarkkana, ettei vaan lorota jonnekin, mutta onneksi moista aivopierua ei tullut teinille mieleen. Kuvia mulla ei ole treeneistä eikä valitettavasti videookaan. Täytyy katsoa, jos saisin kaverin kuvaamaan joku kerta, niin voisin jotain julkaistakin.

Sitten lisää uutta ja ihanaa. Meille tuli pentu! Haimme viime viikonloppuna bostoninterrierin Uudeltamaalta. Tyypin viralliseksi nimeksi tulee Ingefal's Perrier Jouet. Kotona tyyppiä kutsutaan nimellä Hessu (ja Hepsu ja Hepsutin). Mieheni sanoja lainatakseni "meille ei kolmatta koiraa tule". Voin kertoa, että olen yrittänyt. ;) Pitkään ja hartaasti, tosin eri rotua. No, tilanne muuttui sen jälkeen, kun mieheni ranskis kävi kuvissa, ja rangasta löytyi sitten ihan riittämiin vikoja. Mies totesi, että nyt aletaan pikkuhiljaa katsella toista pientä koiraa joukon jatkoksi. Mietittiin vaikka ja mitä rotuja, mutta bostoni hilautui ensimmäiselle sijalle. Tarkoituksena oli saada kiva pikkukoira, erityisesti kivalla luonteella, lyhyt karva, oikeasti pieni eikä mikään 15kg... Useiden mutkien kautta löysimme Hessun kasvattajan, ja siitähän se sitten lähti. :)

Hessu on aivan mielettömän söpö. <3 Unta riittää aika tavalla vielä. Yleensä Hessu mesoo 1,5h ja sitten tulee nukkumatti. Mesoomisella tarkoitan sitä, että Hessu on hampaat kiinni jossain koko ajan. Repii, raastaa ja riehuu minkä ehtii. Ja on söpö. ;) Luonteeltaan Hessu vaikuttaa toistaiseksi erittäin reippaalta, erittäin rohkealta (ehkä jopa liian), saalistaa lelua todella pontevasti.. Aika kiva paketti!

Hessu tykkää olla sylissä, kun väsy alkaa lähestyä. En voi vastustaa tuota naamaa. :D Oon ihan pehmo.

Valvotusti Hessu on saanut leikkiä Manun kanssa. Manua arvelutti pieni "mikä toi on" parin päivän ajan. Nyt Manukin on tajunnut, että Hessu on reipas koiran alku, joka tykkää touhuta ja leikkiä. Kokoeroa Manulla ja Hessulla on 29kg ja innostuessaan Manu voi olla aika raju, joten leikkisessiot pidetään toistaiseksi täysin valvonnan alla.

Niin tosiaan PS. Manu painaa viimeisimmän punnituksen mukaan 31kg, ikää on vielä alle 1v. Synttärit on ihan kohta.

Vetooooo!

Nyt meillä on vetovarusteet ja pulkka! Kävimme lainakoiran omistajan kanssa hakemassa idioottisille kaksosille vetovarusteet Lielahden Teemeristä. Saimme Teemerissä todella hyvää palvelua, ja kaikkiin keksimiimme kysymyksiin saatiin vastaus. Meitä ei myöskään pidetty tyhminä, vaikka olimme aivan keltanokkina ostoksilla. Molemmille koirille ostettiin Non-Stopin säädettävät valjaat, ja sen lisäksi sitten muuta tarviketta yksin vetoon, kahden koiran vetoon, eri vetolajeihin... Myyjältä saatiin ohjeet myös koirien syöttöön, juottoon ja palautumiseen. Saamillamme ohjeilla päästään harrastuksessa jo pitkälle. :) Tarkoituksena ei ole kilpaurheileminen vaan hauska harrastus, joten ihan pro-meininkiä ei ole tiedossa. :) Myös pulkka piti käydä ostamassa, kun aikuisiällä ei ole pulkalle ollut tarvetta. Onneksi metallijalaksinen pulkka löytyi marketin hyllyltä parillakympillä. Ei haittaa, vaikka se menisi rikkikin, kun ei ole hinnalla pilattu. Pulkka mahtuu myös autoon helpommin kuin esimerkiksi kickspark, joten tämä toimii meille hyvin.

Intoa puhkuen aloitin heti samana iltana vetoharjoittelun Manun kanssa. Olin ihan kävellen liikenteessä, mutta Manulle puin valjaat ja laitoin joustoliinan perään. Pallon avulla harjoittelimme veto-käskystä liikkeelle lähtemistä hiljaisella kävelytiellä... Touhuhan oli aivan hulvattoman hauskaa sekä varmasti hölmön näköistä, mikäli joku pääsi todistamaan meidän puuhailuja. :D Itse juoksin Manun perässä minkä kintuistani pääsin ja juoksuhan ei todellakaan ole mun juttu... Mutta voi sitä riemua, kun koira innostui vetämään ja mentiin kovaaaaa! :)

Seuraavana päivänä tehtiin samanlaiset vetoharjoitukset juosten dobermannin kanssa, ja heti perään kaksi koiraa rinnakkain, tosin eri liinoissa vielä, ja käskyä vetää. Oli meinaan työ ja tuska pysyä perässä, siinä ei paljoa tarvitse liinoissa roikkujan juosta, kun kaksi koiraa starttaa! Seuraavaksi nostettiin pulkka autosta ja minä laitoin ratsastuskypärän päähän... ja sitten vaan koirat pulkan eteen ja sama pulkan kanssa. Aluksi homma vähän takkusi, ja Manu ei voinut ymmärtää, että tässäkin kuuluu vetää. Onneksi Ellamiinilla kuitenkin välähti ("juokseminen on toinen nimeni") ja se kiskaisi Manunkin liikkeelle. Ellan avulla Manukin hiffasi, että pulkkaa ei tarvitse sen enempää ihmetellä ja sitten mennnääääääääään!

Tässä jo kelpaa hymyillä, kun homma alkoi sujua. :) Koirilla on kopat päässä, koska kummankin tunteet alkoi kuumua liikkeelle lähdössä. Yhtäkään onnettomuutta ei sattunut! Ei ollut edes läheltä piti-tilannetta ja hyvä niin. Mulla meni lunta suuhun, kun huusin koko ajan "vetoovetooo" ja "hyyyväääää" ja koirien tassut sinkosivat lunta ilmaan. :D

Treenit pidettiin lyhyenä, kun kumpikaan koira ei ole tottunut vetotouhuihin. Vetopäivän jälkeen kelit ovatkin olleet paljon huonommat, joten toista treeniä ei olla päästy tekemään. Toisaalta treenien vähyys ei ole mitenkään haitaksi, Manu on vielä nuori, ja kokemattomia koiria ei pidä liikaa rasittaa. 

Tässä kuvassa sama tie talvisempana. Voi kun tuon maiseman saisi vielä tänä talvena! :)

Jotta elämä ei olisi pelkkää treeniä ja pilkunviilausta, meillä on suunitteilla päiväpatikointi Seitsemiseen. Sinne lähdetään vasta keväällä lumien sulettua, mutta ainakin on jo hyvin suunniteltu... :) Kesällä olisi kiva tehdä telttaretkikin jonnekin, mutta sen toteutusta pitää pohtia vähän tarkemmin. 

Elämää teinikoiran kanssa

Päätin taas eilen punnita Manun. Manulla on nyt ikää noin 10,5kk ja tällä kertaa vaaka näytti 30kg!! :O Olin aivan äimänä, kun "vastahan" me punnittiin Manu ja silloin tulos oli 2kg vähemmän. Poika ilmeisesti on päättänyt kasvaa isoksi... Ja huom. Manun emä ei todellakaan ole mikään iso koira. Mutta tuo tulos kyllä selittää sen, miksi mun käsissä tuntuu oudolta, kun toi teini vetää narussa. Vetäminen ei ole meillä sallittua, mutta tuo pikkuhirviö ei aina muista sitä. Hetken aikaa on muutenkin tuntunut siltä, että hormonit on alkanu hyrrätä Manun päässä. Manu ei vielä nosta jalkaa, mutta tyttöpissoja pitää valutella useammat lenkin aikana, ja hajut kiinnostaa aivan erilailla kuin aiemmin. Välillä esiintyy pientä korvattomuutta, mutta eiköhän ne korvakäytävät saada taas auki, kun vähän keskustellaan käytöstavoista. ;)

Vetäminen kun tuli esille, niin meillä on toisenlaistakin vetopuuhaa jo pikkuhiljaa tiedossa. Maanantaina mennään kokeilemaan vetovaljaita yhteen liikkeeseen ja lainakoira omistajineen tulee myös paikalle. Haaveissa onkin saada noista kahdesta valjakko, joka vetää pulkkaa ja polkupyörää. Olen lupautunut kyytiin, mikäli vauhti ja meno on jotenkin hillittyä... No, siihen on vielä pitkä matka. Ensin tosiaan pitää saada molemmille sopivat valjaat, vetonaru ja pulkkakin täytyy ostaa. Ehdin jo innostua pakkasten lauhtumisesta, mutta säätiedoksen mukaan saan ilmeisesti loskassa harjoitella vetojuttuja... jeij. :/ Manuhan on siis todella nuori "vetokoiraksi", mutta mistään isommista vedoista ei vielä ole kyse. Ensin pitää opetella käskysanat, itse vetäminen, kaverin kanssa vetäminen eli kesken ei leikitä, pulkkaan pitää tutustua jne. Ihan heti en näe meitä ihmisten ilmoilla valoisaan kellonaikaan, mutta josko sitä yön pimeydessä kävisi kokeilemassa tuleeko hommasta mitään. Katsoin vetovideoita yksi päivä youtubesta ja varsinkin kahden koiran (dobermannin) vedolla vetotouhut näytti kivoilta! :D Manu ei ehkä kuulosta vetämiseen sopivalta, mutta rakenteeltaan tuo on hyvin erilainen kuin katukuvassa näkyvät labbikset ja uskoisin, että Manu syttyy vetämiseen, koska juokseminen on parasta ikinä. :)

Treenien puolesta me ei olla edetty paljoakaan. Tälläkin viikolla on jotain puuhasteltu sisällä ja ulkona, jopa pakkasessa siis, mutta lähinnä tehdään samoja toistoja mitä aiemminkin. Ajattelin siirtyä ulkotreeneissä pääasiassa lelupalkkaan, kun Manu on vähän liiankin kiinnostunut namikädestä. Manu katsoo namikättä hyvin intensiivisesti ja unohtaa sit katsekontaktin kokonaan. Yritin ensin vain siirtää namikättä, mutta sitten koira meni perusasennossa mun taakse. Päädyin ratkaisuun, jossa lelupalkka on mun oikeassa kädessä ja lähellä mun vasenta kainaloa. Silloin saan mun vasemman käden oikealle paikalleen seuraamisen aikana. Katsotaan olisiko siitä jotain apua. Kainalopalkka tuntuu olevan Manulle liian vaikea ymmärtää, seuraamispaikka lähtee heti aukeaan, jos laitan lelun kainaloon. Hallivuoroahan meillä ei ole toistaiseksi käytössä. Mun aikataulut ei anna myöten sellaisen hankkimiseen ja kun en omista autoa, niin auton käytöstäkin pitää aina erikseen sopia.

Keskiviikkoiltana omistajaa puri treenikärpänen niin kovaa, että iltalenkin lomassa käytiin tekemässä myös tottikset koulun parkkipaikalla. Kello oli jotakuinkin 23.30, pakkasta oli noin 15 astetta ja lunta tuli taivaan täydeltä, mutta pakko oli vähän treenata. :D

Torstai-illalta ensimmäinen yhteisselfie. :D Manu oli aivan kujalla.. "Siis mitä nyt taas... Mitä hihität siinä??" Meidän piti käydä illalla vain remmilenkillä, mutta teini oli niin kamala remmissä, että hetken päästä luovutin ja annoin sen rallata jonkin aikaa täysssiiiiiii.

Talvikuvia

Oikea talvi tuli vihdosta viimein ja kovat pakkaset. Riistatreenit flattiseurassa peruuttiin ja kovien pakkasten takia me ei Manun kanssa olla treenattu mitään tottiskuvioita. Sisällä tehdään välillä jotain pientä, mutta ohjaajan opiskelukiireiden takia sekin on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan ulkoiluun on panostettu enemmän, kun sää vähän lauhtui. Tänäänkin käytiin metsälenkillä kuntoa kohottamassa (lue: Manu rallatteli ja emäntä hikoili), vaikka lunta pyrytti ja tuuli oli paikoin melko puuskainen. Metsässä onneksi ei juuri tuullut ja lumentulokin oli hillitympää kuin aukealla.

Nyt parin päivän ajan on tullut selattua erilaisia ruokintaan liittyviä sivuja, kun heräsin miettimään Manun ruokintaa uudelta kantilta. Manu on ilmeisesti "perusaktiivinen" koira. Mietin tuotakin määritelmää jonkin aikaa, kun olettaisin, että lähes tulkoon kaikki koirat ovat perusaktiivisia. Flegu ja laiska Manu ei missään nimessä ole, mutta ei myöskään mikään super aktiivinen kuten reki- ja metsästyskoirat, joten kai Manu kuuluu siihen puoliväliin. Olen jo hetken aikaa miettinyt liikunnan tehostamista ja keväällä Manu toivon mukaan pääsee juoksemaan pyörän vierelle. Samalla saan itse vähän enemmän tehoja omaan liikkumiseeni, kun juokseminen ei ole vaihtoehto. Ruokinta liittyy tähän suunnitelmaan siten, että aloin miettiä, tarvitseeko Manun ruokintaa muuttaa, mikäli liikuntaa tulee enemmän ja se on raskaampaa kuin aiemmin. Nettiä selatessa tuli tutustuttua hieman syvemmin koiran ruokinnan perusteisiin ja tarpeisiin. Luettavaa riittää edelleen, mutta ainakin jotain tietoa sain jo haalittua kasaan. Aiemmin en ole syöttänyt koirille esimerkiksi magnesiumia, mutta nähtävästi liikkuvalle koiralle se on ihan tarpeellista. Tällä tietotaidolla (tai siis sen puutteella) en ala täällä blogissa ruokintaa sen tarkemmin esittelemään. ;)

Lopuksi hieman talvisia kuvia. Manulla on kelistä riippuen takki päällä lenkillä. Ensimmäisillä pakkasilla Manu kehitti vesihännän, joten ihan joka kelillä en anna sen juosta nakuna.

Manu 10 kk

Meillä oli pallo lenkillä mukana ja Manuhan veti omatoimijumpat siitä riemusta! :D

Talvitreeniä

Tärkein ensin eli Manun kasvukäyrän seuranta. ;) Manun strategiset mitat on 9kk iässä 28kg ja säkäkorkeus kotimittauksella n.61cm. Toivottavasti korkeutta ei enää tule, painoa tietysti tulee lihasmassan mukana vielä jonkin verran.

Ennen lumen tuloa Manun kanssa kerettiin tehdä damiharjoituksia. Sain apparin avukseni pari kertaa, joten Manu on saanut tehdä markkeerauksia ja hakuruutua. Molemmat sujuvat jo melkoisen hyvin, luovutuksen kanssa on vielä tekemistä. Hakuruudussa Manu välillä juoksee yhdeltä damilta toiselle ja palauttaa sen toisen damin ensin. Tähän pitää puuttua, kunhan saadaan seuraava treeni aikaiseksi. Myös kantamista on tehty kotipihassa paljon. Kantaminen on jo paremmissa kantimissa, mutta aina välillä Manu mässyttää damin niin, että vain pää on suussa. Sekin pitäisi saada paremmaksi ja ote rauhallisemmaksi. Työtä siis riittää... Muut maastolajit ovat tauolla toistaiseksi. En muista milloin viimeksi ajettiin jälkeä, ehkä marraskuun alussa? Samoin esineruutu on tauolla ja lumen ollessa maassa ei näitä päästä treenaamaan.

Tottista Manu on saanut tehdä sekä ruualla että lelulla. Kummatkin sujuvat ja edistystä on tapahtunut. Seuraamisessa takapään käyttöä pitäisi tehostaa ja jotenkin lelun kanssa seuraamisessa katsekontakti katkeilee. Suurin edistyminen on ehkä tapahtunut paikalla olemisessa. Sekä istuen että maaten Manu pystyy olemaan jo useita sekunteja paikallaan. Monesti yrittää varastaa ja lähteä ilman lupaa, mutta aika helposti on uskonut, kun olen sanonut, että ei ollut lupa lähteä. Noutoa ei olla enempää harjoiteltu. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä pullolla, kun siideripullo pysyy paljon paremmin Manun suussa kuin noutokapula...

Tottista on treenattu joulukuun puolivälistä alkaen niin paljon, että täytyi jo keksiä muutakin tekemistä. Manu ei juoksemalla väsy juurikaan, joten aivotyöskentely on kaiken a ja o. Tein meille temppulistan, jotta saadaan tehdä muutakin opeteltavaa kuin tottisliikkeitä. Listalla on mm oikean ja vasemman tassun antaminen istuen ja maaten, oravaistunta, kumartaminen, "kuoleminen", peruuttaminen, jalkojen välistä pujottelu, jalkojen välissä seuraaminen, ja muutama muu joita ei olla vielä kokeiltu. Manu nauttii suunnattomasti temppujen opettelusta ja se on hurjan nopea oppimaan. On ollut ihan mukavaa opettaa Manulle erilaisia temppuja, kun se jaksaa yrittää ja palkan saatuaan se on aivan intoa piukassa. :) Tunnistusnoutoa taidetaan myös kokeilla huvin vuoksi, siitä voisi olla hyötyä mikäli me joskus päätetään edetä tokossa alokasluokkaa pidemmälle.

Manun ensimmäinen vuodenvaihtuminen sujui mallikkaasti. Manu oli lähinnä sisätiloissa rakettien paukkumisen ajan. Äänekkäimmät paukahdukset kiinnostivat Manua ja se kävi välillä ulko-ovella katselemassa, jos jotain näkyisi. Muuten se nukkui rauhallisesti ja minkäänlaista stressiä sillä ei näyttänyt olevan. Jouluna me oltiin mun siskon luona täydessä jouluhärdellissä lapsiperheessä ja senkin Manu hoiti kuin ammattilainen. Manu nukkuu missä vaan ja ihmisten keskellä touhuaminen on Manun mielestä vain parasta ja ihanaa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Manun kasvattajan luona treenaamassa. Meidän pitäisi myös saada flattiseuraa riistatreeneihin, jännää! Yritän kuvata treenejä, jos pakkasta ei ole älyttömästi. Manu ei ole riistalla varsinaisesti treenannut aiemmin ja voi olla, että tällä kertaa annan kasvattajan hoitaa sen puolen kokonaan... En vieläkään ole ihan sinut kuolleiden lintujen kanssa. :D Ensi vuoden leiri on myös jo kiikarissa. Kasvattaja järjestää kesäkuun alussa leirin ja taas treenataan kolme päivää montaa lajia hyvässä seurassa. :)

Ps. Lainakoiran treenit jatkuvat ja edistymistä on tapahtunut. Tottis ei vielä ole pitkällä, mutta Ella on jo kärryillä, että mun kanssa tehdään tottista ja leikkiminen on jo aivan eri luokkaa kuin alussa. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja loukkaantumisilta vältytään, niin voidaan johonkin kokeeseenkin päästä tänä vuonna.