Elämää teinikoiran kanssa

Päätin taas eilen punnita Manun. Manulla on nyt ikää noin 10,5kk ja tällä kertaa vaaka näytti 30kg!! :O Olin aivan äimänä, kun "vastahan" me punnittiin Manu ja silloin tulos oli 2kg vähemmän. Poika ilmeisesti on päättänyt kasvaa isoksi... Ja huom. Manun emä ei todellakaan ole mikään iso koira. Mutta tuo tulos kyllä selittää sen, miksi mun käsissä tuntuu oudolta, kun toi teini vetää narussa. Vetäminen ei ole meillä sallittua, mutta tuo pikkuhirviö ei aina muista sitä. Hetken aikaa on muutenkin tuntunut siltä, että hormonit on alkanu hyrrätä Manun päässä. Manu ei vielä nosta jalkaa, mutta tyttöpissoja pitää valutella useammat lenkin aikana, ja hajut kiinnostaa aivan erilailla kuin aiemmin. Välillä esiintyy pientä korvattomuutta, mutta eiköhän ne korvakäytävät saada taas auki, kun vähän keskustellaan käytöstavoista. ;)

Vetäminen kun tuli esille, niin meillä on toisenlaistakin vetopuuhaa jo pikkuhiljaa tiedossa. Maanantaina mennään kokeilemaan vetovaljaita yhteen liikkeeseen ja lainakoira omistajineen tulee myös paikalle. Haaveissa onkin saada noista kahdesta valjakko, joka vetää pulkkaa ja polkupyörää. Olen lupautunut kyytiin, mikäli vauhti ja meno on jotenkin hillittyä... No, siihen on vielä pitkä matka. Ensin tosiaan pitää saada molemmille sopivat valjaat, vetonaru ja pulkkakin täytyy ostaa. Ehdin jo innostua pakkasten lauhtumisesta, mutta säätiedoksen mukaan saan ilmeisesti loskassa harjoitella vetojuttuja... jeij. :/ Manuhan on siis todella nuori "vetokoiraksi", mutta mistään isommista vedoista ei vielä ole kyse. Ensin pitää opetella käskysanat, itse vetäminen, kaverin kanssa vetäminen eli kesken ei leikitä, pulkkaan pitää tutustua jne. Ihan heti en näe meitä ihmisten ilmoilla valoisaan kellonaikaan, mutta josko sitä yön pimeydessä kävisi kokeilemassa tuleeko hommasta mitään. Katsoin vetovideoita yksi päivä youtubesta ja varsinkin kahden koiran (dobermannin) vedolla vetotouhut näytti kivoilta! :D Manu ei ehkä kuulosta vetämiseen sopivalta, mutta rakenteeltaan tuo on hyvin erilainen kuin katukuvassa näkyvät labbikset ja uskoisin, että Manu syttyy vetämiseen, koska juokseminen on parasta ikinä. :)

Treenien puolesta me ei olla edetty paljoakaan. Tälläkin viikolla on jotain puuhasteltu sisällä ja ulkona, jopa pakkasessa siis, mutta lähinnä tehdään samoja toistoja mitä aiemminkin. Ajattelin siirtyä ulkotreeneissä pääasiassa lelupalkkaan, kun Manu on vähän liiankin kiinnostunut namikädestä. Manu katsoo namikättä hyvin intensiivisesti ja unohtaa sit katsekontaktin kokonaan. Yritin ensin vain siirtää namikättä, mutta sitten koira meni perusasennossa mun taakse. Päädyin ratkaisuun, jossa lelupalkka on mun oikeassa kädessä ja lähellä mun vasenta kainaloa. Silloin saan mun vasemman käden oikealle paikalleen seuraamisen aikana. Katsotaan olisiko siitä jotain apua. Kainalopalkka tuntuu olevan Manulle liian vaikea ymmärtää, seuraamispaikka lähtee heti aukeaan, jos laitan lelun kainaloon. Hallivuoroahan meillä ei ole toistaiseksi käytössä. Mun aikataulut ei anna myöten sellaisen hankkimiseen ja kun en omista autoa, niin auton käytöstäkin pitää aina erikseen sopia.

Keskiviikkoiltana omistajaa puri treenikärpänen niin kovaa, että iltalenkin lomassa käytiin tekemässä myös tottikset koulun parkkipaikalla. Kello oli jotakuinkin 23.30, pakkasta oli noin 15 astetta ja lunta tuli taivaan täydeltä, mutta pakko oli vähän treenata. :D

Torstai-illalta ensimmäinen yhteisselfie. :D Manu oli aivan kujalla.. "Siis mitä nyt taas... Mitä hihität siinä??" Meidän piti käydä illalla vain remmilenkillä, mutta teini oli niin kamala remmissä, että hetken päästä luovutin ja annoin sen rallata jonkin aikaa täysssiiiiiii.