Vetooooo!

Nyt meillä on vetovarusteet ja pulkka! Kävimme lainakoiran omistajan kanssa hakemassa idioottisille kaksosille vetovarusteet Lielahden Teemeristä. Saimme Teemerissä todella hyvää palvelua, ja kaikkiin keksimiimme kysymyksiin saatiin vastaus. Meitä ei myöskään pidetty tyhminä, vaikka olimme aivan keltanokkina ostoksilla. Molemmille koirille ostettiin Non-Stopin säädettävät valjaat, ja sen lisäksi sitten muuta tarviketta yksin vetoon, kahden koiran vetoon, eri vetolajeihin... Myyjältä saatiin ohjeet myös koirien syöttöön, juottoon ja palautumiseen. Saamillamme ohjeilla päästään harrastuksessa jo pitkälle. :) Tarkoituksena ei ole kilpaurheileminen vaan hauska harrastus, joten ihan pro-meininkiä ei ole tiedossa. :) Myös pulkka piti käydä ostamassa, kun aikuisiällä ei ole pulkalle ollut tarvetta. Onneksi metallijalaksinen pulkka löytyi marketin hyllyltä parillakympillä. Ei haittaa, vaikka se menisi rikkikin, kun ei ole hinnalla pilattu. Pulkka mahtuu myös autoon helpommin kuin esimerkiksi kickspark, joten tämä toimii meille hyvin.

Intoa puhkuen aloitin heti samana iltana vetoharjoittelun Manun kanssa. Olin ihan kävellen liikenteessä, mutta Manulle puin valjaat ja laitoin joustoliinan perään. Pallon avulla harjoittelimme veto-käskystä liikkeelle lähtemistä hiljaisella kävelytiellä... Touhuhan oli aivan hulvattoman hauskaa sekä varmasti hölmön näköistä, mikäli joku pääsi todistamaan meidän puuhailuja. :D Itse juoksin Manun perässä minkä kintuistani pääsin ja juoksuhan ei todellakaan ole mun juttu... Mutta voi sitä riemua, kun koira innostui vetämään ja mentiin kovaaaaa! :)

Seuraavana päivänä tehtiin samanlaiset vetoharjoitukset juosten dobermannin kanssa, ja heti perään kaksi koiraa rinnakkain, tosin eri liinoissa vielä, ja käskyä vetää. Oli meinaan työ ja tuska pysyä perässä, siinä ei paljoa tarvitse liinoissa roikkujan juosta, kun kaksi koiraa starttaa! Seuraavaksi nostettiin pulkka autosta ja minä laitoin ratsastuskypärän päähän... ja sitten vaan koirat pulkan eteen ja sama pulkan kanssa. Aluksi homma vähän takkusi, ja Manu ei voinut ymmärtää, että tässäkin kuuluu vetää. Onneksi Ellamiinilla kuitenkin välähti ("juokseminen on toinen nimeni") ja se kiskaisi Manunkin liikkeelle. Ellan avulla Manukin hiffasi, että pulkkaa ei tarvitse sen enempää ihmetellä ja sitten mennnääääääääään!

Tässä jo kelpaa hymyillä, kun homma alkoi sujua. :) Koirilla on kopat päässä, koska kummankin tunteet alkoi kuumua liikkeelle lähdössä. Yhtäkään onnettomuutta ei sattunut! Ei ollut edes läheltä piti-tilannetta ja hyvä niin. Mulla meni lunta suuhun, kun huusin koko ajan "vetoovetooo" ja "hyyyväääää" ja koirien tassut sinkosivat lunta ilmaan. :D

Treenit pidettiin lyhyenä, kun kumpikaan koira ei ole tottunut vetotouhuihin. Vetopäivän jälkeen kelit ovatkin olleet paljon huonommat, joten toista treeniä ei olla päästy tekemään. Toisaalta treenien vähyys ei ole mitenkään haitaksi, Manu on vielä nuori, ja kokemattomia koiria ei pidä liikaa rasittaa. 

Tässä kuvassa sama tie talvisempana. Voi kun tuon maiseman saisi vielä tänä talvena! :)

Jotta elämä ei olisi pelkkää treeniä ja pilkunviilausta, meillä on suunitteilla päiväpatikointi Seitsemiseen. Sinne lähdetään vasta keväällä lumien sulettua, mutta ainakin on jo hyvin suunniteltu... :) Kesällä olisi kiva tehdä telttaretkikin jonnekin, mutta sen toteutusta pitää pohtia vähän tarkemmin. 

Elämää teinikoiran kanssa

Päätin taas eilen punnita Manun. Manulla on nyt ikää noin 10,5kk ja tällä kertaa vaaka näytti 30kg!! :O Olin aivan äimänä, kun "vastahan" me punnittiin Manu ja silloin tulos oli 2kg vähemmän. Poika ilmeisesti on päättänyt kasvaa isoksi... Ja huom. Manun emä ei todellakaan ole mikään iso koira. Mutta tuo tulos kyllä selittää sen, miksi mun käsissä tuntuu oudolta, kun toi teini vetää narussa. Vetäminen ei ole meillä sallittua, mutta tuo pikkuhirviö ei aina muista sitä. Hetken aikaa on muutenkin tuntunut siltä, että hormonit on alkanu hyrrätä Manun päässä. Manu ei vielä nosta jalkaa, mutta tyttöpissoja pitää valutella useammat lenkin aikana, ja hajut kiinnostaa aivan erilailla kuin aiemmin. Välillä esiintyy pientä korvattomuutta, mutta eiköhän ne korvakäytävät saada taas auki, kun vähän keskustellaan käytöstavoista. ;)

Vetäminen kun tuli esille, niin meillä on toisenlaistakin vetopuuhaa jo pikkuhiljaa tiedossa. Maanantaina mennään kokeilemaan vetovaljaita yhteen liikkeeseen ja lainakoira omistajineen tulee myös paikalle. Haaveissa onkin saada noista kahdesta valjakko, joka vetää pulkkaa ja polkupyörää. Olen lupautunut kyytiin, mikäli vauhti ja meno on jotenkin hillittyä... No, siihen on vielä pitkä matka. Ensin tosiaan pitää saada molemmille sopivat valjaat, vetonaru ja pulkkakin täytyy ostaa. Ehdin jo innostua pakkasten lauhtumisesta, mutta säätiedoksen mukaan saan ilmeisesti loskassa harjoitella vetojuttuja... jeij. :/ Manuhan on siis todella nuori "vetokoiraksi", mutta mistään isommista vedoista ei vielä ole kyse. Ensin pitää opetella käskysanat, itse vetäminen, kaverin kanssa vetäminen eli kesken ei leikitä, pulkkaan pitää tutustua jne. Ihan heti en näe meitä ihmisten ilmoilla valoisaan kellonaikaan, mutta josko sitä yön pimeydessä kävisi kokeilemassa tuleeko hommasta mitään. Katsoin vetovideoita yksi päivä youtubesta ja varsinkin kahden koiran (dobermannin) vedolla vetotouhut näytti kivoilta! :D Manu ei ehkä kuulosta vetämiseen sopivalta, mutta rakenteeltaan tuo on hyvin erilainen kuin katukuvassa näkyvät labbikset ja uskoisin, että Manu syttyy vetämiseen, koska juokseminen on parasta ikinä. :)

Treenien puolesta me ei olla edetty paljoakaan. Tälläkin viikolla on jotain puuhasteltu sisällä ja ulkona, jopa pakkasessa siis, mutta lähinnä tehdään samoja toistoja mitä aiemminkin. Ajattelin siirtyä ulkotreeneissä pääasiassa lelupalkkaan, kun Manu on vähän liiankin kiinnostunut namikädestä. Manu katsoo namikättä hyvin intensiivisesti ja unohtaa sit katsekontaktin kokonaan. Yritin ensin vain siirtää namikättä, mutta sitten koira meni perusasennossa mun taakse. Päädyin ratkaisuun, jossa lelupalkka on mun oikeassa kädessä ja lähellä mun vasenta kainaloa. Silloin saan mun vasemman käden oikealle paikalleen seuraamisen aikana. Katsotaan olisiko siitä jotain apua. Kainalopalkka tuntuu olevan Manulle liian vaikea ymmärtää, seuraamispaikka lähtee heti aukeaan, jos laitan lelun kainaloon. Hallivuoroahan meillä ei ole toistaiseksi käytössä. Mun aikataulut ei anna myöten sellaisen hankkimiseen ja kun en omista autoa, niin auton käytöstäkin pitää aina erikseen sopia.

Keskiviikkoiltana omistajaa puri treenikärpänen niin kovaa, että iltalenkin lomassa käytiin tekemässä myös tottikset koulun parkkipaikalla. Kello oli jotakuinkin 23.30, pakkasta oli noin 15 astetta ja lunta tuli taivaan täydeltä, mutta pakko oli vähän treenata. :D

Torstai-illalta ensimmäinen yhteisselfie. :D Manu oli aivan kujalla.. "Siis mitä nyt taas... Mitä hihität siinä??" Meidän piti käydä illalla vain remmilenkillä, mutta teini oli niin kamala remmissä, että hetken päästä luovutin ja annoin sen rallata jonkin aikaa täysssiiiiiii.

Talvikuvia

Oikea talvi tuli vihdosta viimein ja kovat pakkaset. Riistatreenit flattiseurassa peruuttiin ja kovien pakkasten takia me ei Manun kanssa olla treenattu mitään tottiskuvioita. Sisällä tehdään välillä jotain pientä, mutta ohjaajan opiskelukiireiden takia sekin on jäänyt vähemmälle. Sen sijaan ulkoiluun on panostettu enemmän, kun sää vähän lauhtui. Tänäänkin käytiin metsälenkillä kuntoa kohottamassa (lue: Manu rallatteli ja emäntä hikoili), vaikka lunta pyrytti ja tuuli oli paikoin melko puuskainen. Metsässä onneksi ei juuri tuullut ja lumentulokin oli hillitympää kuin aukealla.

Nyt parin päivän ajan on tullut selattua erilaisia ruokintaan liittyviä sivuja, kun heräsin miettimään Manun ruokintaa uudelta kantilta. Manu on ilmeisesti "perusaktiivinen" koira. Mietin tuotakin määritelmää jonkin aikaa, kun olettaisin, että lähes tulkoon kaikki koirat ovat perusaktiivisia. Flegu ja laiska Manu ei missään nimessä ole, mutta ei myöskään mikään super aktiivinen kuten reki- ja metsästyskoirat, joten kai Manu kuuluu siihen puoliväliin. Olen jo hetken aikaa miettinyt liikunnan tehostamista ja keväällä Manu toivon mukaan pääsee juoksemaan pyörän vierelle. Samalla saan itse vähän enemmän tehoja omaan liikkumiseeni, kun juokseminen ei ole vaihtoehto. Ruokinta liittyy tähän suunnitelmaan siten, että aloin miettiä, tarvitseeko Manun ruokintaa muuttaa, mikäli liikuntaa tulee enemmän ja se on raskaampaa kuin aiemmin. Nettiä selatessa tuli tutustuttua hieman syvemmin koiran ruokinnan perusteisiin ja tarpeisiin. Luettavaa riittää edelleen, mutta ainakin jotain tietoa sain jo haalittua kasaan. Aiemmin en ole syöttänyt koirille esimerkiksi magnesiumia, mutta nähtävästi liikkuvalle koiralle se on ihan tarpeellista. Tällä tietotaidolla (tai siis sen puutteella) en ala täällä blogissa ruokintaa sen tarkemmin esittelemään. ;)

Lopuksi hieman talvisia kuvia. Manulla on kelistä riippuen takki päällä lenkillä. Ensimmäisillä pakkasilla Manu kehitti vesihännän, joten ihan joka kelillä en anna sen juosta nakuna.

Manu 10 kk

Meillä oli pallo lenkillä mukana ja Manuhan veti omatoimijumpat siitä riemusta! :D

Talvitreeniä

Tärkein ensin eli Manun kasvukäyrän seuranta. ;) Manun strategiset mitat on 9kk iässä 28kg ja säkäkorkeus kotimittauksella n.61cm. Toivottavasti korkeutta ei enää tule, painoa tietysti tulee lihasmassan mukana vielä jonkin verran.

Ennen lumen tuloa Manun kanssa kerettiin tehdä damiharjoituksia. Sain apparin avukseni pari kertaa, joten Manu on saanut tehdä markkeerauksia ja hakuruutua. Molemmat sujuvat jo melkoisen hyvin, luovutuksen kanssa on vielä tekemistä. Hakuruudussa Manu välillä juoksee yhdeltä damilta toiselle ja palauttaa sen toisen damin ensin. Tähän pitää puuttua, kunhan saadaan seuraava treeni aikaiseksi. Myös kantamista on tehty kotipihassa paljon. Kantaminen on jo paremmissa kantimissa, mutta aina välillä Manu mässyttää damin niin, että vain pää on suussa. Sekin pitäisi saada paremmaksi ja ote rauhallisemmaksi. Työtä siis riittää... Muut maastolajit ovat tauolla toistaiseksi. En muista milloin viimeksi ajettiin jälkeä, ehkä marraskuun alussa? Samoin esineruutu on tauolla ja lumen ollessa maassa ei näitä päästä treenaamaan.

Tottista Manu on saanut tehdä sekä ruualla että lelulla. Kummatkin sujuvat ja edistystä on tapahtunut. Seuraamisessa takapään käyttöä pitäisi tehostaa ja jotenkin lelun kanssa seuraamisessa katsekontakti katkeilee. Suurin edistyminen on ehkä tapahtunut paikalla olemisessa. Sekä istuen että maaten Manu pystyy olemaan jo useita sekunteja paikallaan. Monesti yrittää varastaa ja lähteä ilman lupaa, mutta aika helposti on uskonut, kun olen sanonut, että ei ollut lupa lähteä. Noutoa ei olla enempää harjoiteltu. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä pullolla, kun siideripullo pysyy paljon paremmin Manun suussa kuin noutokapula...

Tottista on treenattu joulukuun puolivälistä alkaen niin paljon, että täytyi jo keksiä muutakin tekemistä. Manu ei juoksemalla väsy juurikaan, joten aivotyöskentely on kaiken a ja o. Tein meille temppulistan, jotta saadaan tehdä muutakin opeteltavaa kuin tottisliikkeitä. Listalla on mm oikean ja vasemman tassun antaminen istuen ja maaten, oravaistunta, kumartaminen, "kuoleminen", peruuttaminen, jalkojen välistä pujottelu, jalkojen välissä seuraaminen, ja muutama muu joita ei olla vielä kokeiltu. Manu nauttii suunnattomasti temppujen opettelusta ja se on hurjan nopea oppimaan. On ollut ihan mukavaa opettaa Manulle erilaisia temppuja, kun se jaksaa yrittää ja palkan saatuaan se on aivan intoa piukassa. :) Tunnistusnoutoa taidetaan myös kokeilla huvin vuoksi, siitä voisi olla hyötyä mikäli me joskus päätetään edetä tokossa alokasluokkaa pidemmälle.

Manun ensimmäinen vuodenvaihtuminen sujui mallikkaasti. Manu oli lähinnä sisätiloissa rakettien paukkumisen ajan. Äänekkäimmät paukahdukset kiinnostivat Manua ja se kävi välillä ulko-ovella katselemassa, jos jotain näkyisi. Muuten se nukkui rauhallisesti ja minkäänlaista stressiä sillä ei näyttänyt olevan. Jouluna me oltiin mun siskon luona täydessä jouluhärdellissä lapsiperheessä ja senkin Manu hoiti kuin ammattilainen. Manu nukkuu missä vaan ja ihmisten keskellä touhuaminen on Manun mielestä vain parasta ja ihanaa.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä Manun kasvattajan luona treenaamassa. Meidän pitäisi myös saada flattiseuraa riistatreeneihin, jännää! Yritän kuvata treenejä, jos pakkasta ei ole älyttömästi. Manu ei ole riistalla varsinaisesti treenannut aiemmin ja voi olla, että tällä kertaa annan kasvattajan hoitaa sen puolen kokonaan... En vieläkään ole ihan sinut kuolleiden lintujen kanssa. :D Ensi vuoden leiri on myös jo kiikarissa. Kasvattaja järjestää kesäkuun alussa leirin ja taas treenataan kolme päivää montaa lajia hyvässä seurassa. :)

Ps. Lainakoiran treenit jatkuvat ja edistymistä on tapahtunut. Tottis ei vielä ole pitkällä, mutta Ella on jo kärryillä, että mun kanssa tehdään tottista ja leikkiminen on jo aivan eri luokkaa kuin alussa. Toivottavasti sama tahti jatkuu ja loukkaantumisilta vältytään, niin voidaan johonkin kokeeseenkin päästä tänä vuonna.

Takaisin remmiin

Manu on ollut vähemmällä treenillä jokusen viikon eikä me olla tehty mitään erikoista. Meillä oli kovastikin suunnitelmia, mutta ohjaaja meni loukkaantumaan ratsastustunnilla ja niin jäi sitten treenit pois laskuista ja ensimmäinen näyttelykin jäi käymättä. Manu teki emännän sairauslomalla keittiötottista ihan perusasioiden merkeissä, siis siinä vaiheessa, kun ohjaaja pystyi edes seisomaan jaloillaan. :P Sen jälkeen Manu on saanut opetella namietsintää kotona niin, että valot on pois päältä ja nameja on ympäri asuntoa. Myös leluetsintää on tehty kotona niin, että Manun pitää hakea tiettyä lelua. Manu on todella nopea oppimaan. Pitänee opettaa sille kymmenen lelun nimet seuraavaksi. ;)

Tänään me vihdosta viimein käytiin treenaamassa ulkona! Ilma oli mitä parhain, vähän pakkasta ja lumi maassa. Meitähän talvi ei haittaa laisinkaan. Otin ensimmäisenä härkää sarvista ja Manu teki perusasentoa ja seuraamisaskelia kainalopalkalla. Tähän asti seuraaminen on tehty aina ruualla, mutta nyt Manulla alkaa olla selvää mitä tehdään ja mihin pitää katsoa, joten päätin kokeilla lelulla. Aluksi Manu oli hieman ulapalla, että miten voi istua, kun PALLO!! Mutta siitä kun päästiin yli, niin Manu oli ihan kartalla ja teki hienosti parit perusasennot ja vähän liikkeelle lähtöjä.  Sen jälkeen tehtiin pari eteenmenoa pallolla ja siinä ei ollut mitään ongelmaa. Lopun treenin tein turvallisesti nakilla ja se meni kuten kuuluukin. Keittiössä hinkkaaminen on tuottanut tulosta, varsinkin jäävissä on selvästi edistytty ja Manu erottaa toisistaan käskyt "istu", "maahan" ja "jää" (=seiso). 

Viimeiseksi Manu treenasi markkeerauksia dameilla. Appari heitteli dameja suht avonaisessa metsämaastossa ja itse olin Manun kanssa polulla. Manu sai oman muistinsa varassa hakea heitetyn damin maastosta ja tuoda sen mulle. Treeni sujui tosi hyvin. Ainoastaan käteen tuomisessa oli pientä ongelmaa, Manu vähän tuppaa räkäseen damin minne sattuu... Tosin eipä me olla dameilla treenattukaan ihan hetkeen, joten ei mikään ihme, ettei ihan kaikkea vielä osata.

Sokerina pohjalla oli lainakoiran treenaaminen. Olen pienesti luvannut tehdä yhdelle dobermannille BH:n ja sitä on nyt alettava treenaan ihan "tosissaan" eli tavoitteellista treeniä ja mielellään melko useasti, kun vaan aikataulut natsaa. Ellamiini oli oikein näppärä tänään. Nakkitottiksessa se oli todella hyvä ja keskittynyt. Sillä on ihan hyvä pohja jo olemassa, jonka päälle voi rakentaa uutta. Leikkiminen oli vaikeampaa, mutta sekin alkoi taistelun kautta toimia paremmin. Seuraavaksi Ellalle tarvitaan vaan lisää toistoa ja vahvistamista liikkeisiin, ja leikkimistä viedään pikkuhiljaa eteenpäin, niin ehkä siitä saadaan ihan hyvä koesuorituskin kasaan. :) Oli ihan mukavaa treenata vierastakin koiraa ja odotan jo seuraavaa kertaa innolla. Toivottavasti koira on samaa mieltä. :D

Jos se tän selvittää, niin..

.. ostan sille hampurilaisen!

Aamupäivällä mentiin Manun kanssa taas kimppatreeneihin vieraaseen maastoon. Meidän piti saada kolmelle jäljelle tilaa metsässä ja luonnon muotoilu treenimaastossa oli vähän haasteellinen. Valitsin mielestäni hyvän kohdan, josta jäljen aloitan ja alku olikin suht ok, kunnes olin nilkkoja myöten vedessä. :D Ajattelin, että tästä mennään silti ja koira tekee sen minkä pystyy. Tajusin myös kasvillisuutta katsoessani, että maastossa on todella runsaasti suopursuja (voi sekoittaa koiran haistelun), mutta siinä vaiheessa suunnan vaihtaminen oli myöhäistä, kun jäljen tekeminen oli jo aloitettu. Muodoltaan jälki oli yksinkertainen ja laitoin sinne kaksi keppiä. Treenikavereille sanoin, että Manu ansaitsee hampurilaisen, jos se selvittää jäljen alusta loppuun.

Manu oli tuhannen kipinöissä, kun hain sen autosta. Jäljen alku meni vähän rauhattomasti, mutta sitten kun siitä päästiin, niin Manu oli h i e n o !! Manu jäljesti todella hyvin, vaikka kasvillisuus oli mitä oli, välillä oltiin nilkkoja myöten suossa, jäljellä oli peuran kakkaa... Oon todella tyytyväinen päivän suoritukseen ja tässä se nähdään, että aina kannattaa kokeilla. Ruokaahan jäljellä siis oli, mutta silti. En olisi tuollaista jälkeä tehnyt tutummassa maastossa, mutta koirassa selkeesti on aineksia. <3 Molemmat kepit nousivat ilman ongelmia. Vähän hetsaan Manua esineen ottamisessa, mutta pikapuoliin se varmasti jo itsenäisesti tuo esineen mulle käteen. Hampurilainen jäi tänään ostamatta, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa, jos Manu jatkaa tähän malliin jäljestämistä. :)

Jälkien ajamisen jälkeen tehtiin ensin Manulle taippareita ajatellen hakuruutu ja sen jälkeen muille koirille esineruutu. Manu ei ole aiemmin hakuruutua tehnyt ja itsekään en ole sitä missään nähnyt, joten noviiseina sitten kokeiltiin mitä tapahtuu. Taippareissa hakuruudussa on riistaa ja sieltä pitää enintään kuusi lintua tuoda. Ideana on kuitenkin arvioida koiran työskentelyä, pelkkä riistan noutaminen ei siis ole se juttu. Treeneissä me käytetään dameja, niilläkin koiralle voi itse työskentelyn opettaa ja riista opetetaan erikseen. Manu oli vähän turhan kierroksilla ekalla yrityksellä, mutta toi kuitenkin kaksi damia ja yhden vesilelun mulle (en omista vielä enempää dameja). Toinen kierros meni selkeesti paremmin. Manulla ei ollut mitään vaikeuksia tehdä hakuruutua, vaikka aiemmin on tehty pk-esineruutua. :) Täytyy vain muodostaa selkeät rutiinit siihen, miten mennään esineruutuun (välineet, sanat) ja miten hakuruutuun, niin pysyy jatkossakin homma selvänä.

Viimeisenä tehtiin vielä tottista ja Manu jaksoi hienosti, vaikka vähän epäilin alkaako se väsyä liikaa. Seuraaminen on nyt vähän parempaa, kun ohjaajan käsi on paremmassa asennossa kuin ennen. Myös jäävissä on tehty kotiläksyjä ja Manu jopa pysyy joitakin sekunteja paikallaan. ;) Lopuksi mun oli tarkoitus tehdä tottista myös kaverin koiran kanssa, mutta sen tassuvamma esti isommat treenaamiset. Pitänee odottaa tassun paranemista ja sitten kokeilla uudestaan.

Seuraavaksi mun tarvitsee hankkia lisää treenivälineitä. Mä eilen aloin tutustumisen damien ihmeelliseen maailmaan ja kyselin neuvojakin, että mitä mä tarvitsen ja kuinka paljon. Mun täytyy tilata useita dameja ja ainakin kahdenlaisia. Osan pitää olla helposti nähtäviä ja kuultavia, kun niitä viskotaan koiralle ilmaan ja koiran pitää sitten muistinsa varassa mennä etsimään laskeutumispaikasta se dami ja tuoda ohjaajalle. Toiseksi tarvitaan huonosti nähtäviä dameja, joita koira etsii hakuruudusta. Löytämisen pitää tapahtua hajuaistin avulla eli koira ei saa bongata dameja silmin. Kunhan saan damit käsiini, niin voidaan tehdä isompaa hakuruutua ja aloittaa myös markkeerausten harjoittelu. :)

Hurlumhei ja istu!

Aamupäivällä suuntasimme lenkille bullaseurassa (ranskanbulldoggi). Meillähän asuu Manun lisäksi Urho-ranskis ja nyt saimme tyttöseuraa metsään mukaan, kun lähipiiriimme on ilmestynyt ranskisneitokainen. Lauma toimi lenkillä hienosti yhteen, kun kaikki osapuolet ovat sopuisia ja avoimia. Ulkoilutin kameraa lenkillä mukana ja räpsin vähän väliä kuvia, mutta hyvin harva kuva onnistui. Postataan nyt kuitenkin kuva Manusta ja neidosta. :)

Iltapäivällä suuntasin Manun kanssa tottistreeneihin ja treenasimme taas muiden silmien alla. Treenit menivät aika huonosti, ohjaajana en ole ollenkaan tyytyväinen. Otin lähinnä sivulle tuloa ja seuraamista. Manu tuli sivulle vinoon siten, että sen takapuoli oli mun jalkojen takana. Seuraamisesta pysähtymisessä Manu unohti kokonaan istumisen. Voi huoh. :P Myöskään jääviä treenatessa Manu ei tiennyt mitä "istu" tarkoittaa. Nyt ainakin tiedän mitä seuraavaksi treenataan. :)

Namikäden käyttämisestä sain treenikaverilta noottia, samoin sivulle tulon treenaamisessa mun omat jalat on "väärin". Täytyypä ottaa työn alle uusi namikäden liikerata, jotta koiran pää on oikeassa asennossa seuraamisessa ja palkkauslinja pysyy järkevänä. Luojan kiitos tästä sohlaamisesta ei ole kuvia... :D