Treeniä metsässä

Pakkasin heti aamupäivällä Manun ja jokseenkin massiivisen määrän treenikamppeita autoon ja huristelin muutaman minuutin ajomatkan päähän vieraisiin treenimaastoihin. Aamu oli aika synkän oloinen ja maasto oli märkää, mutta pikkuhiljaa myös aurinko alkoi pilkistellä ja treeniolosuhteet oli ihan mukavat. Sain myös treeniseuraa kaveristani ja täytyy sanoa, että seurassa treenaaminen on ollut viime aikoina kivaa vaihtelua. Monesti tulee yksin väännettyä monta treeniä putkeen ja nyt on ollut juttuseuraa ja treenejä on ideoitu yhdessä.

Manu teki metsäreissulla tottista, esineruutua ja ajoi lyhyen jäljen. Tottis on vielä ihan vaiheessa ja samoja juttuja tehdään treenistä toiseen. Motivaatio on kuitenkin kohdallaan ja pikkuhiljaa tulosta alkaa tulla. Manulla on jonkinlainen idea sivulle tulosta ja seuraamispaikasta, joten elättelen toiveita, että treenit alkaa edetä pikkuhiljaa vähän vaativammiksi. Jääviä on harjoiteltu myös ja periaatteessa Manu osaa kaikki käskyt (istu, maahan, seiso), mutta se ei vielä malta pysyä paikallaan lähes tulkoon ollenkaan. Täytyy ottaa se paikallaan pysyminen työn alle, josko se siitä sitten alkaisi sujua vähän paremmin.

Esineruutu ei sujunut tänään niin hyvin, kuin parina viime kertana. Taidan jättää ruudun treenaamisen nyt hieman hautumaan, ettei sitä tule treenattua liikaa. Manu kuitenkin tykkää hakea ruudusta ja se ei ole ongelma. Tänään esineet kyllä nousivat (3kpl), mutta jonkin sortin riistan haju ruudussa ilmeisesti oli, koska sekä Manu että kaverini koira kieppuivat ruudun toisessa reunassa ja meinasivat lähteä sieltä hajun perässä jonnekin... Ei se mikään katastrofi ollut, mutta vähän otti ohjaajaa pannuun. Oli myös eka kerta, kun Manu häiriintyy treeneissä jostain niin, että työnteko keskeytyy. Toivottavasti tästä ei tule jatkossa ongelmaa. Onhan se kuitenkin noutaja ja riistaviettiä on, joten... :P

Päivän paras suoritus oli ehdottomasti jälki. Tein viimeksi nurmelle lyhyen jäljen ja totesin, että koira on parempi jäljestäjä kuin luulen ja se ei tarvitse paljoakaan ruokaa jäljelle. Tästä viisastuneena polkasin melko simppelin jäljen, jossa oli vähän väliä tyhjiä askeleita ja namit olivat todella pieniä, jotta siellä haistellaan eikä syömällä syödä. Pientä hakemista siinä jäljen päällä pysymisessä on, mutta eiköhän tuo treenaamalla parane. Jäljen päähän laitoin ensimmäistä kertaa jälki-esineen ja Manu ei ole keppejä treenannut aiemmin missään muodossa.... Ajattelin, että kokeillaan, että ei se hukkaan mene, jos Manu ei reagoi siihen oikein mitenkään. No, jäljen päähän kun tultiin, Manu alkoi ihmetteleen, että mikä täällä haisee ja pienellä hetsillä "mikä siellä on" Manu otti kepin suuhunsa ja toi sen mulle! Oon aivan äärimmäisen ylpeä pienestä labrasta. <3


Kuvat: M. Lepistö.